Kimpassa on kivempaa

Autossa oli minun lisäkseni kaksi miestä, kaksi naista, kissa ja koira. En tuntenut ketään, mutta minua helpotti tieto siitä, ettei kukaan muukaan tuntenut ketään.

Niinpä heitin kassin auton takakonttiin ja istuin takapenkin keskelle, miesten väliin tietenkin. Kohta viiletimme jo jäisiä teitä, pysähdyimme ostamaan munkkeja ja salmiakkia, kaksi biologia, farmaseutti, valokuvaaja ja toimittaja. Niin, unohtamatta kissaa ja koiraa.

JOSSAIN VAIHEESSA matkaa tiesimme toisistamme jo paljonkin. Tiesimme kuka oli miltäkin paikkakunnalta ja tietenkin sen, ketä kuuluisuuksia kyseiseltä paikkakunnalta oli lähtöisin. Keskustelimme matkustelusta, eläimistä, ruuasta, opiskelusta, mistä ikinä. Ja yhtäkkiä olimme perillä määränpäässämme. Kuka oli menossa kotiin, kuka juuri lähtenyt kotoaan, kaikilla oli omat suuntansa, mutta kaikilla sama matka.

Alkaa olla melko yleistä, että etenkin opiskelijat ja nuoret ihmiset tutkailevat ensin kimppakyytisivustot ennen kuin suuntaavat klikkauksensa VR:n tai matkahuollon sivuille. Myös facebookin kautta voi kätevästi huudella tyhjään autoonsa lisää matkustajia tai kysellä, josko itse pääsisi mukavaksi matkaseuraksi. Vaikka kimppakyydillä kulkeminen ei ole mitenkään uusi keksintö, on yhdessä matkustaminen lisääntynyt erilaisten palveluntarjoajien ja sosiaalisen median ansiosta.

NIILLE, JOTKA eivät tiedä, kimppa- eli yhteismatkustus on siis sitä, että hypätään tuttujen tai tuntemattomien kanssa samaan autoon, mikäli määränpää on sama. Polttoainekustannukset pienenevät kummasti, kyyti on useimmiten ajallaan sovitussa paikassa ja myös liikenneturvallisuus paranee, kun kyytiläiset pitävät mielenkiintoisilla persoonillaan kuskin hereillä. Lisäksi liikenteen päästöt vähenevät ja maapallon pelastuminen on edes hieman lähempänä.

Matkustajien keskinäinen tuttuus voi olla eduksi, mikäli pelkää joutuvansa paloiteltuna jokeen, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä. Siinähän sitä tietä yhdessä tallatessa tutustuu ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä.

Onhan se tietenkin mukavaa matkustaa junassa, täyttää itsekseen liian hankalia ristisanatehtäviä ja tuijottaa ulos ikkunasta, josta heijastuu takaisin vain oma naama. Ja ai että on se mukavaa kuunnella linja-auton radiosta perinteisiä suomalaisia kansanralleja ja kiertää kaikki pientäkin pienemmät käpykylät, joista ei kuitenkaan kukaan nouse kyytiin.

EIKÄ KIMPPAKYYTI koske tietenkään pelkästään pennittömiä opiskelijoita. Monet samoilla kulmilla asuvat ihmiset taittavat esimerkiksi työmatkoja tai kuljettavat lapsikatrastaan jalkapallotreeneihin yhteisillä kyydeillä. Miksipä sitä perätysten ajamaan, kerran suunta on sama?

Lain mukaan kyydin tarjoaja voi pyytää myös korvauksen polttoainekuluista, kunhan toiminnasta ei tule ammattimaista. Tiedä sitten, kuinka kauan toiminta pysyy sallittuna, kerran pullonkeräystäkin on jo ryhdytty verottamaan.

Mutta kerran siihen ei vielä ole puututtu, niin kyytiin vaan, mikäli semmoinen on tarjolla.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.