Kinkku on jouluna jaloin

Maakunnan nuoriso sai viikko sitten kuulla ilouutisen: Burger King -hampurilaisketju saapuu kesällä Jyväskylään. Joulukuussa avattiin ketjun ensimmäinen Suomi-ravintola Helsingissä ja jonot olivat kauheat. Kesäkuussa nuoret tarkenevat onneksi jonottaa vaikka Muuramesta saakka.

Olen kerran syönyt Burger Kingiä muistaakseni Espanjassa. Maku ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva, mutta sen muistan, että sain ranskisten sijaan vahingossa sipulirenkaat. Kun menin kassalle valittamaan asiasta, kassatyttö rojautti sipulirenkaat roskikseen. Olisin ne toki mielelläni syönyt ilmaiseksi.

Toivottavasti uuteen pikaruokalaan tulee myös autokaista, jotta voi käydä makumaailmaa kokeilemassa. On nimittäin noloa, jos ikääntynyt käy hampparipaikassa, jossa voi olla samaan aikaan omaa jälkikasvua paikalla.

Huomenna on laskiaissunnuntai, jolloin voi ensimmäisen kerran hyvällä omallatunnolla ahmaista laskiaispullan. Kaupoissa niitä on ollut jo ainakin kuukauden, samoin mämmiä löytyy jo laareista, vaikka pääsiäiseen on vielä seitsemän viikkoa. Ehkä tippaleipiäkin jo jossain on... Joskus tuntuu, että elämme liiallisessa yltäkylläisyydessä.

Kausiherkut maistuvat ilmeisesti henkisistä syistä hyviltä ainoastaan oikeaan aikaan nautittuna. Pari viikkoa sitten paistoin joulukinkun, jonka järkevänä talousihmisenä ostin joulunjälkeisalennuksesta pilkkahintaan. Tarkoitus oli ruokkia perhettä lähes kahdeksan kilon lihamöykyllä monta päivää.

Suurin osa jäi syömättä, sillä eihän kinkku maistu joulukinkulta kuin jouluna. Ei, vaikka tein kylkiäisiksi samaa mojovaa konjakkisinappia mitä joulunakin. Ei auttanut myöskään paistoliemestä valmistettu herkullinen kermasoosi.

Ehkä tässä yhteydessä on sopiva muistuttaa kaikkia miehiä siitä, että Kansainvälinen Naistenpäivä on viikon kuluttua. Jokainen nainen on tuolloin onnittelun arvoinen.

Muista merkittävistä juhlapäivistä poiketen naistenpäivälle ei ole kehitetty omaa leivonnaista tai muuta ruokaisaa symbolia. Miksei vaikka Elosen leipomo Jämsässä keksi jotain omaperäistä? Työpaikan miehet tietenkin jo ehdottivat kliseisesti karjalanpiirakkaa, mutta emmehän me naisetkaan ehdota miestenpäivän kakuksi nisuäijää, jolla on pää puuta ja sydän kiveä.

Olympialaisia on jo vähän ikävä. Meillä ei työpaikalla sentään katkaistu yhteyttä Ylen Areenaan, kuten jossain muualla kuulemma ilkeästi tehtiin. Yhdellä silmällä saattoi hyvin seurata toisesta näytöstä kisoja samalla, kun sormet takoivat juttua, ja toinen silmä seurasi syntyvää tekstiä. Silmät harittavat vieläkin.

Kotonakin oli syntynyt viikkosiivous sinä päivänä, kun Suomi pelasi jääkiekkoa Venäjää vastaan. Mies ei ollut kestänyt jännitykseltään seurata ottelua sohvalta, eikä edes kuunnella sitä, vaan imuroi ja metelöi pölyrätin kanssa yksinään. Välillä oli pitänyt vilkaista, että hyvin menee.

Urheilukisoja pitäisi olla useammin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.