Kirja kerrallaan uudistaa kustannusalaa

Siinä että kirjallisuusinstituution sisällä nokitellaan toisiaan, ei ole uutta. Usein jo pelkästään taiteilijaegojen hangatessa vastakkain kipunoi, eikä liiketalouden intressien yhdistäminen keskusteluun helpota tilannetta.

Tavallisuudesta poiketen keskustelussa on tällä kertaa ollut kiinnostavaa sisältöä. Ja mikä parasta keskustelu on kummunnut jo olevasta maaperästä, digiajan mahdollistamista kirja kerrallaan -toimintaperiaatteella toimivista kustantamoista, kuten ntamo ja poEsia. Siis jos joku ei ole kuullut, sellaisten kustantamoiden, joiden kirjat periaatteessa maksavat itse itsensä. Kirjailijat hyväksytään kustannusohjelmaan, eivätkä maksa siitä itse, mutta kirjoja painetaan tilauksien mukaan.

Toimintamallin potentiaalin tajuaa , kun sitä pysähtyy hetkeksi miettimään. Ensimmäistä kertaa kaupallisten kustantamoiden ideologinen periaate on vakavasti kyseenalaistettu. Kustannuspäätös ei enää perustu ajatukseen ennakoivasta, rahaa tai kustannuksia vastaan statusta poikivasta sijoituksesta. Kirja on omillaan, sen ei tarvitse todistaa mitään. Samalla se ei maksa kenellekään mitään eikä ole kenen tahansa ulottuvilla.

Pelkkä yksin kedolla käyskentelevä ajatus ei riitä, oman kokemukseni mukaan mihinkään. Lisäksi tarvitaan toteutus, ennen kuin lopputulosta voidaan arvioida. Paras esimerkki mallin toimivuudesta lienee sen pioneeri Leevi Lehdon kipparioma ntamo-kustantamo. Olli-Pekka Tennilän, Tiina Lehikoisen tai Jonimatti Joutsijärven kirjat erottuisivat edukseen monen kustantajan ohjelmasta.

Ihmismielen luontainen reaktio uusien asioiden edessä on useimmiten jyrkkä ei, kategorinen arvottaminen on salonkikelpoinen nimitys ennakkoluulolle. 19. 10. 2009 Helsingin Sanomissa julkaistiin Jukka Petäjän ylimielinen kritiikki runokirjoista, joita hän ei ollut uskaltanut tai viitsinyt lukea.

Toisaalta vastustuksella on oma tehtävänsä. Sen murtaminen on uuden miehuuskoe. Suuret kasvavat pienistä, ammattilaiset amatööreistä ja sitä rataa. Kasvukivut kuuluvat asiaan.

Vastustuksen ei silti pitäisi tarkoittaa periaatteellista väärinymmärrystä, päänsisäisten liikennevalojen jumittumista punaiselle. Kirjallisuuskeskustelussa näitä kirjoja on jopa verrattu omakustanteisiin. Substanssimielessä vertauksessa ei ole mitään järkeä.

Kirja kerrallaan -kustantamoiden kirjailijat käyvät läpi saman seulan kuin tavallisten kustantamoiden kirjailijat.

Kirja vastustaa liiketalouden, ei kaunokirjallisuuden periaatteita.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimituksen toimitusharjoittelija ja avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.