Kirjallisuus, yliopisto ja me

Aikeet lopettaa Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden oppiaineen pääainestatus tulivat tyrmistyttävinä ja tiedekuntaneuvostoa kuulematta. Asia vaikuttaa koko kansaan. Ilman syventävää työtä kirjallisuuden hyväksi yhteiskunta hoippuu kohti hengettömyyttä.

Kirjallisuuden opetus ja tutkimus Jyväskylässä on tärkeää sekä kirjallisuuteen perehdyttäjänä että uutta luovana taiteentekemisenä. Yliopistossa keskitytään kirjallisuuden piirissä myös kirjoittamiseen. Työtä ohjaava maisteriopintojen linja on ainutlaatuinen Suomessa ja kiitetty kansainvälisesti.

Täällä opiskelleet kirjoittajat ovat esillä kirjojen kustannusmaailmassa ja jatkavat suomalaisten kiinnostusta omakohtaiseen luovuuteen. Kirjoittamisen opetus luo syntyvine teoksineen kirjailijapolvea. Kirjallisuuden oppiaineen alasajo merkitsisi iskua opetukselle ja tutkimukselle, mutta myös kotimaisen nykykirjallisuuden laadulle ja tarjonnalle.

Kirjallisuus on erittäin tärkeä osa Jyväskylän yliopistossa toimivaa taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitosta. Vaikutus säteilee myös yliopiston muille alueille, kuten paljon kieltenopetukseen.

Kirjoitan idean, politiikan ja käytännön äänellä. Aatteen ja idean mukaisesti Jyväskylän mainetta ja merkitystä luodaan yliopiston ja hengenkulttuurin voimassa. Kirjallisuuden erityisasema tässä on suuri. Henkisyys, kulttuuri, kirjallisuus koskettaa jokaista.

En haasta alasajon peruuttamiseen itsekeskeisin sydänmotiivein, vaan tähdentämällä humanismin kansankattavaa välttämättömyyttä.

Subjektina voin toki sanoa, että olen tehnyt yhteistyötä Jyväskylän yliopiston kirjallisuudenlaitoksen kanssa siellä opiskellen ja tutkien. Kirjallisuuteen perehtymisen kehittävä motiivi on kohdallani kauaskantoinen. Olen entisenä pitkäaikaisena Keskisuomalaisen kulttuuriosaston vetäjänä ja toimittajana, tänään yhä kirjallisuuskriitikkona sekä edelleen myös kirjailijana, kääntäjänä, Keski-Suomen Kirjailijoiden takavuosien aktiivina ja Kirjailijatalon käyttäjänä ollut intensiivisesti kosketuksissa kirjallisuuden oppiaineeseen.

Kokemukset liittävät minut siihen laajaan joukkoon, joka tuntee kirjallisuudenopetuksen toteuttaman ja heijastaman synergian noille itselleni tutuille ja monille muille sektoreille.

Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen, kirjallisuuden oppiaineen ja yhteiskunnan sivistystyön keskinäinen aktiviteetti näkyy yleismaailmallisesti. Yliopiston toiminta vaalii kulttuurin elinparhaita perinteitä sekä seuraa nykyaikaa myös alan uusien muotojen ja metodien kehittämisessä.

Jyväskylä on kirjallisuuskaupunki. Urheilupuolella nyt esitettyä alasajoa vastaava voisi olla JYPin yhtäkkinen siirto kyläsarjaan. Mutta kirjallisuuden oppiaine ei edusta vain kansallista liigaa. Se on kansainvälisesti huomattava.

Yliopiston humanistinen tiedekunta rakentaa yhteiskuntaa. Kulttuurin sielu on syvä, korkea ja suuri. Kirjallisuus on tämän hengen ja käytännön peruskivi, huippukohta ja monta kerrosta.

Kirjoittaja on FT, kirjailija ja vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.