Kirje 25 vuotta nuoremmalle omalle itselle

Hei Juho! Kirjoitan itselleni (eli sinulle) tulevaisuudesta, tarkemmin sanoen 25 vuoden päästä. Älä kysy, miten tämä on mahdollista. Mielesi ei ole vielä valmis käsittämään 2010-luvun tekniikkaa.

Sen verran voin kertoa, että valitettavasti autot eivät lennä vuonna 2016, eivätkä aseet edelleenkään suihki lyijyn sijasta lasersäteitä. Muuten nämä ajat ovat kyllä aikamoista science fictionia.

Täytät vajaan kahden kuukauden kuluttua 20 vuotta. Olet tätä lukiessasi Korpilahdella Alkio-opistossa tiedotusopin linjalla. Syksyllä sinua odottavat armeijan harmaat, tai tarkemmin ilmaistuna Ilmavoimien siniset.

Tiedän, että tulevaisuus arveluttaa sinua. Älä huoli, minulla, tai siis sinulla, tulee menemään oikein hyvin. Tuossa iässä on vielä vaikea hahmottaa omaa paikkaansa universumissa. Älä stressaa, kyllä se siitä.

Ensi syksynä Neuvostoliitossa muuten kuohuu, mutta siitä ei kannata välittää, vaikka intissä kantaväki tuntuukin vähän hermostuneelta.

Tiedän muuten senkin, että vuonna 1991 pidät sinua 25 vuotta vanhempia ihmisiä aivan ikäloppuina. Nelikymppiset ovat mielestäsi pystyynkuolleita kääkkiä. Voin ilokseni kertoa sinulle, että olin – tai siis sinä olet – väärässä.

Peiliin vilkaisemalla ajan kulumisen toki huomaa. Suosittelenkin, että annat tukan kasvaa armeijan jälkeen. Kannattaa nauttia hiusten hulmuamisesta, sitä ei nimittäin loputtomiin kestä. Lohdutuksena voin kuitenkin paljastaa, että tulevaisuudessa sinulla alkaa vihdoin kasvaa parta.

Muuten nelikymppisenä oleminen ei ole ollenkaan hassumpaa. Itse asiassa koen eläväni juuri nyt parhaita vuosiani. Toki elämä kannattaa elää siten, että tältä tuntuu aina.

Mutta silti: näin nelikymppisenä sitä alkaa viimein olla kärryillä siitä, miten maailma toimii. Perspektiivin karttuessa osaa suhteuttaa asiat ilman turhaa hötköilyä.

Sekin lohduttanee sinua, että pidät 25 vuotta myöhemminkin monista samoista asioista.

Jos näkisit minkälainen levy-, kirja- ja sarjakuvakirjasto sinulla on vuonna 2016, itkisit onnesta. Elokuvakokoelmastasi puhumattakaan. Liikkuvaa kuvaa ei muuten enää katsota vhs-nauhoilta, luojan kiitos. Videopeleistä en uskalla edes kertoa.

Sinusta ei tule kravattia kaulassa hirttonaruna roikottavaa pukupelleä, joka elää vain työlleen. Mikä hienointa, useat parhaista kavereistasi ovat kuvioissa myös 2016.

Loppuun pari vinkkiä.

Pääset viiden vuoden kuluttua toimittajana arvioimaan AC/DC:n keikkaa Helsinkiin. Älä kirjoita jutussa, että veikkaat nähneesi bändin viimeistä kertaa, koska ”ovathan sen jäsenet jo yli nelikymppisiä”. Se olisi todella noloa.

Osta välittömästi Nokian osakkeita. Lainaa rahaa jostakin, 500–1 000 markkaa riittää. Myy koko pottisi pois vuonna 2000. Usko pois, tämä kannattaa.

Tärkein asia. Pidä huolta, että olet ensi vuonna Jyväskylän keskustassa Asemakadun ja Kauppakadun risteyksessä 27. toukokuuta iltakahdeksan aikoihin. Se on helatorstain aatto. Huolehdi, että saat loppuviikon vapaaksi armeijasta.

Mene kavereittesi kanssa ensin heittelemään frisbeetä Viitaniemen rannalle. Juo muutama olut, jotta uskallat lähestyä Kauppakadulla näkemääsi jumalaista kaunotarta. Pyydä tältä nuorelta naiselta puhelinnumero ja soita seuraavana päivänä. Hänestä tulee lastesi äiti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.