Kirje ei jäänyt suutariksi

Puolustusvoimien reserviläisille lähettämä kirje on nostanut monia reaktioita. Kirjeen idea on ymmärrettävä ja kannatettava. Miksei tätä ole tehty aiemmin?

Ajatuksena on pitää yhteyttä reserviläisiin ja päivittää tiedot. Valtaosa suhtautuu kirjeeseen asiallisesti, ehkä ryhtyy ajattelemaan mitä itse voisi tehdä syvän rauhantilan aikana.

Mutta yksi porukka närkästyy, että vasta nyt otetaan yhteyttä ja närkästyy lisää, kun huomaa ettei kirjeessä olekaan sijoitusta eikä kertauskutsua. Epäreilua!

Miten niin epäreilua? Keskivertoreserviläisen soisi olevan ainakin hajulla reserviläistoiminnasta ja vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta. On saatavissa räätälöityä oppia, joka ehkä lähentää kertausharjoitustakin. Ainakin kerryttää kertauspäiviä. Jos vain ressulla aktiivisuutta riittäisi.

Toinen porukka närkästyy, että kirjeitä ylipäänsä lähetetään ja ryhtyy rustaamaan ”eropaperia” reservistä ja julistaa somekuplassaan irtisanoutuvansa maanpuolustuksesta.

Kertausharjoituksista voi kieltäytyä, mutta maanpuolustus on velvollisuus olipa reservissä, sivarissa tai pesäerossa. Vai mistä nämä eroajat kuvittelevat löytävänsä sellaisen koskemattomuuden, ettei mahdollinen kriisi heitä liippaa? Tällaista yritteliäisyyttä kutsuttiin ennen vanhaan käpykaartiksi.

Tähän teemaan puuttuu myös Annamari Sipilä Helsingin Sanomien kolumnissaan 25.5. ”Onko jossain vaiheessa tullut sosiaalisesti hyväksyttäväksi ilmoittaa, että ei viitsisi puolustaa Suomea sodan aikana,” hän kysyy.

Perustuslakimme on täynnä kansalaisten oikeuksia, ainoa perustuslain tasoinen velvollisuutemme on puolustaa maatamme. Vapautta ja kykyä lähteä muualle ei ole mahdollista ilman isänmaata ja äidinkieltä. Maanpuolustustahtoa ja -kykyä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, Sipilä päättelee.

Myös Erja Yläjärvi pohtii HS:n kolumnissaan 23.5. miksi Suomessa alle puolet väestöstä – naiset – sivuutetaan puolustusstrategiassa. Naisten puolustustahtoa ja osaamista ei yritetä hyödyntää vapaaehtoista asepalvelusta lukuun ottamatta.

”Nykyajan kriisi ei tapahdu vain rajalla aseiden kanssa, se kohdistuu tieverkkoon, asutuskeskusten strategisiin kohteisiin, maksuliikenteeseen ja viestintään. Niiden suojaamisessa ei luulisi olevan mitään väliä onko osaamista miehillä vain naisilla. Eikö tämä ole puolustuskyvyn tuhlausta,” hän kysyy.

Reserviläiskirje on hyvä avaus puolustusvoimilta, mutta kritiikille jää sijaa. Kirjeessä olisi pitänyt korostaa koko reservin – 900 000 koulutetun hengen – tärkeyttä, vaikka sijoitus onkin vain osalle. Kaikkia tarvitaan.

Miksei sitä sanottu selvästi? Tässä lienee syy, jonka takia puolustusvoimien viestintäjohtaja Mika Kalliomaakin ihmettelee Reserviläinen-lehdessä, että yhteydenottoja tuli yllättävän vähän.

Onneksi kirje herätti paikallista aloitteellisuutta ja vielä omasta maakunnasta. Keski-Suomen aluetoimiston päällikkö Jukka Kentala aloitti oitis maanpuolustusillat, joissa avattiin reservin ja asevelvollisuusjärjestelmän merkitystä kansantajuisesti. Maapuolustusiltoja on syytä jatkaa ja jalostaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.