Kissan välipalana ja vähän Einonkin

Viime viikonloppuna tuli käytyä ulkona tuulettumassa pitkästä aikaa. Sunnuntaiaamuna myrskysi niin upeasti, että sen ytimeen oli päästävä heti kun pyjamasta kuoriutui.

Autolla kipusi helposti Muuramen Riihivuoren laelle ja voi veljet, että siellä tuulikin. Oli mahtavaa olla Einon riepoteltavana. Kun samalla katseli kauas Päijänteelle, unohtui aika ja paikka.

Edellispäivä lauantai oli harvinaisen aurinkoinen. Kävin viimeisen kerran nautiskelemassa lempimetsän vihreydestä. Tähän aikaan, hetkeä ennen jäätymistä, metsä on oikeastaan parhaimman värinen mitä koskaan vuoden mittaan. Luontotankkaus ennen hankia on tehty.

Kaupungissakin luonnosta pääsee nauttimaan, esimerkiksi pyörälenkeillä Jyväsjärven ympäri. Sitä onkin tullut tahkottua. Kierrosaika lähenee jo tuntia.

Kesällä jäi mieleen, kun poljin erään perheen ohi. Takaa kuului pikkupojan kirkas ääni:

– Läski!

Viikonloppuna ahkera polkeminen palkittiin, sillä jälleen eräs pikkupoika huuteli perään:

– Pyöräilijä!

Mikä suloinen lapsi! Olisin kääntynyt ja antanut hänelle tikkarin, jos sellainen taskussa olisi ollut.

Kotona avara luonto vasta lähellä onkin. Kateellisena sai taas lukea hiljattain lehdestä, kuinka ihmishenkiä pelastaneita sankarikoiria palkittiin. Yksikin oli kääntänyt sairauskohtauksen saaneen emäntänsä kylkiasentoon ja painanut tassulla turvapuhelimen painikkeesta apua paikalle.

Meidän kissa istahtaisi vastaavassa tilanteessa lattialle katselemaan ja painaisi turvapainiketta vasta sitten, kun nälkä alkaisi kurnia suolissa, eikä vakiruokkija enää näyttäisi nousevan.

Pari viikkoa sitten piti hakea kolmas antibioottikuuri puolentoista vuoden sisään kissan puremaan. Kaksi kertaa olen joutunut uhriksi lauantaiaamuna maatessani juuri ja juuri hereillä sängyssä. Aamupala oli myöhässä.

Tuorein kerta sattui sohvalla pötköttäessä. Silminnäkijän mukaan kissa makoili lattialla kaikessa rauhassa tassut puuskassa, kunnes äkkiarvaamatta ponkaisi upottamaan hampaansa käsivarteeni. Kai kuvitteli olevansa leijona gnun kimpussa.

Pelottavaa. Öisin täytyy nukkua pitkähihaisessa paidassa täkkiin kietoutuneena kuin kaalikääryle, vaikka muutenkin on kuuma. Eikä turhaan. Vähän aikaa sitten heräsin siihen, kun kissa kaivautui vimmatusti kohti jalkateriä. Onneksi olin varustautunut pyykinkostutuspullolla ja katti sai lähdöt.

Muutakin jännää meillä tapahtuu öisin. Hiljattain havahduin juuri ennen unta palovaroittimen paristo loppuu -piippaukseen. Talonmies oli pakko pukkia hereille. Pariston vaihdosta huolimatta ärsyttävä piippailu jatkui. Hälytin piti repiä irti katosta. Kun piipitys yhä jatkui, selvisi, että se tuleekin naapurihuoneesta.

Seuraavaksi kuului eläimellinen karjahdus. Palovaroitintouhuissa käytetty tuoli oli jostain syystä päätynyt oviaukon alle, mutta väsynyt mies ei sitä huomannut, vaan nousi sille normaalisti ja jysäytti päänsä täysillä karmiin. Aukileen kohdalle tuli lommo ja niskat venähtivät.

Aamulla tarkkailin puhuuko mies kielillä tai osoittaako muita älyllisen toiminnan merkkejä, mutta kaikki jatkui ennallaan.

Epäilen, että kissa oli käynyt tuolin siirtämässä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.