Kiurun, Paloniemen, Vapaavuoren ja Sipilän Orpo sote – laukaalainen Kerttu ja keuruulainen Alma eivät ole valiokuntapoliitikkojen sydämenasia

Sotejuna nytkähti liikkeelle väärältä raiteelta ja poliitikkojen itsekkäin tavoittein. Se vyöryy vailla homman hallitsevaa kuljettajaa kaukana Helsingissä ja uhkaa särkeä monet maailmalla vertailussa pärjäävät palvelut.

– Kysyin tänne kotiin tulleelta hoitajalta, onko sinulla ristipäistä ruuvimeisseliä. Minussa on yksi ruuvi päässyt löystymään, sanoi kotonaan Laukaan keskustassa asuva 95-vuotias Kerttu viime vuoden kevättalvella.

Se ruuvi ei ollut huoltomiehen keikka. Kirkas ruuvinkanta kiertyi esiin hänen vasemmasta kyynärpäästään ihon läpi. Mummo oli kaatunut puoli vuotta aiemmin murtaen kyynärluun. Luutuminen ei onnistunut, eikä ruuvi pysynyt luussa.

–  En enää halua keskussairaalaan. Lääkäri siellä sanoo, että taas pitää leikata, ja minä en enää kipsiä käteeni huoli, Kerttu jatkoi.

Hän nosti mekon hihaa. Ruuvista oli jäänyt pikku arpi, ja silkkipaperimaisen ihon alla kyynärluu oli tosiaan irti poikki.

– Eikö siihen satu? kysyin.

Kerttu virnisti, nousi istuimeltaan, tarttui vieressä odottavan rollaattorin sarviin ja rymisteli olohuoneen halki kynnyksen yli parvekkeelle, käänsi rollaattorin ympäri ja rymisteli takaisin keittiöön.

– Kun pitää kämmenen näin alaspäin, niin ei satu. Asun täällä kotona niin kauan, kun selviän parvekkeelle ja takaisin ilman apua. Kipsin kanssa askareista ei tule mitään. Turva­ranneke on ehjässä kädessä, puhisi Laukaan mummo.

– Miksi sinä olet kirjoittanut minulle tällaisen laskun, tivasi itkuinen ja hyvin kiukkuinen 78-vuotias keuruulainen Alma minulta, kun laskin hänet sisälle Keskisuomalaisen Kippavuorentien toimitukseen Keuruulla kesäkuun lopulla.

Minulla oli kesken tärkeä työpuhelu ja helvetillinen kiire. Näytin mummolle tuolia ja kuulin kahvinkeittimen loppukorinat. Kiilasin kännykän olkapään ja posken väliin, kaatelin kahveet kuppiin, kiikutin kupin Almalle ja asetin tarjolle maitoa sekä sokeria.

Lohduttomasti niiskuttava mummo odotti kärsivällisesti puhelun päättymistä ja joi kahvia samalla, kun suuret kyynelkarpalot valuivat katkeamattomana nauhana uurteisilla poskilla. Puhelu venyi, ja kyynelistä muodostui isoja pisaroita Alman leuan alle, josta ne tipahtivat hänen syliinsä. Sitä en enää kestänyt. Kerroin soittajalle, että toimituksessa odottaa kiireinen asiakas.

– Olen itkenyt tätä laskua koko aamupäivän. Miksi sinä tämän kirjoitit, kahvin jo pehmentämä Alma tiedusteli.

Sanoin, että en ole eläessäni kirjoittanut vielä ensimmäistäkään laskua, mutta vilkaistaan sitä yhdessä. Noin 60 euron lasku oli paikalliselta hierojalta.

Soitin kaiutin päällä yrittäjälle puhelun. Hän kolme kertaa neuvoi Almaa, kuinka rahan voisi jättää keittiön pöydälle. Siitä yrittäjä ottaisi sen seuraavalla kerralla käydessään. Ei mennyt jakeluun. Lopulta kirjoitin kirjekuoren päälle: Alma, laita 60 euroa keittiön pöydälle odottamaan hierojaa!

Lähtiessään pois Alma pyysi anteeksi, että joi kahvini. Vastasin, että se oli minulle kesän paras kupillinen.

Soten sosiaalityö jäi sivuraiteelle. Oikea-aikaisena se vähentäisi terveyspalvelutarpeita, nyt palvelupolku ontuu.

Etelässä pormestarit merkkaavat korkeamman kastin kaupunkilaisia, lobbaripuolueista yksi maksimoi maakuntajaolla vaalimenestystä, toinen ajaa yrittäjien etua ja oppositio tempoo hätäjarrua.

Kerttu kyynärluineen ja Alma muisteineen eivät ole valiokuntapoliitikkojen sydämenasia, kun soten kookas, keskeneräinen kulmikas kohtaa perustuslain pikkuruisen ympyräaukon.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .