Kiusallisen suuri, tämä rakkaus

Ei ole toista yksityistä tunnetta, joka olisi yhtä julkinen kuin rakkaus, tuumin perjantaina kytätessäni muutaman miljardin muun mukana pussailua eräällä lontoolaisella parvekkeella. Mikään ei herätä uteliaisuuttamme kuten rakkaus ja kaikki sen mukanaan tuoma.

Se on yhä, vuosituhansia kantaesityksestään, maailman suosituin ja seuratuin draama, joka pyörii päivittäin täysille saleille.

RAKKAUS KUULUU kaikille. Ventovieraillekin. Rakastuneet ovat vähän kuin monarkkeja: kukaan ei tiedä heidän yksityiselämästään mitään, mutta kaikilla on siitä mielipide.

Käsityksemme rakkaudesta taas muistuttaa monarkiaa: sitä saisi uudistaa. Julkisesti hyväksytyn lemmen piirit ovat ummehtuneet ja pienet.

Ei tarvitse olla aristokraatti tunteakseen, että ympäristö mittaa suudelmaa sekuntikellolla tai etsii etiketistä ensimmäistä poikkeamaa. Lempiväisten tekemisiä seurataan silmä kovana ja päivitellään suureen ääneen.

Esitetään vähän kysymyksiä ja paljon toteamuksia.

RAKKAUS ON suurin, toistelemme samalla, kun yritämme survoa kyseistä jättiä onnettoman ahtaisiin raameihin. Kun se ei mahdu, närkästymme. Pelästymme. Vihastumme. Alamme viskoa kiviä kasvoihin ja kaasupommeja kulkueisiin.

Sen lisäksi, että on laadittu ohjesäännöt sille, minkä muotoisten ja mallisten sopii keskenään armastella, on rajattu sekin, miten tuntea. Tai, vähintään, miten kammiovärinästään voi julkisesti puhua, runoilla ja laulaa, jotta se voidaan seurapiireissä ja -kunnissa rakkaudeksi laskea.

Kuvittelemme, että kaikki rakkaustarinat tulee valtavuudessaan voida kertoa rajoittuneen mielikuvituksemme tiristämän käsikirjoituksen puitteissa. Muuten se ei voi olla aitoa. Muuten se ei ole oikein.

Mutta ei rakkaus liian suuri ole. Me olemme liian pieniä.

ONNEKSI RAKKAUS on paitsi suuri myös sitkeä.

Se venyttää tarvittaessa kertomuksen kaarta, luikertaa riveiltä niiden väliin, pujahtaa marginaaliin ja tekee uusia sisääntuloja, vaikka ulkopuoliset dramaturgit kuinka koittaisivat sitä paimentaa. Ahtaat raamit saattavat pitää kovaakin meteliä murtuessaan, mutta murruttava niiden on.

Kaikkien murtumapisteiden tuolla puolen on pakko koittaa päivä, jona rakastuneet kirjoittavat itse romanttiset draamansa, eikä yleisössä, miljardien vahvuisessakaan, ole sijaa yhdellekään kriitikolle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vuorontekijä ja avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.