Kivijalka-kokemuksia Karjalassa

Joka luulee, että rajan taakse jääneen Karjalan matkoille osallistuu vain ikäihmisiä, erehtyy pahemman kerran. Ainakin sen linja-autoporukan, jonka kanssa itse vihdoin tänä kesänä matkasin Karjalaan, ikähaarukka oli vähän yli kymmenestä kahdeksaankymmeneen ikävuoteen. Eivätkä nuorimmat suinkaan olleet ensimmäistä kertaa mukana, vaan he olivat kokeneita Karjala-konkareita jo monen vuoden ajalta.

Moni ihmettelee, mikä rajan takaisessa Karjalassa vetää puoleensa. Miksi myös seuraava eli nyt jo keski-ikäistynyt sukupolvi - puhumattakaan heidän lapsistaan - jaksaa kiinnostua Karjalan laulumaista - ja jopa vuosi toisensa jälkeen? Varsinkin kun seutu on usein pusikoitunut, talot ränsistyneet tai lahonneet tai siirretty toisaalle.

NOSTALGIA ei ole pääasia, vaikka sitäkin on mukana. Kiinnostus omia juuria kohtaan, mutta myös hyvä matkaseura, hienot maisemat, (sota)historialliset paikat ja karjalaisten kylien erilainen arki ovat jo itsessään hyviä syitä tutustua seutuun. Ja jos matkallaan onnistuu löytämään suomea osaavia karjalaisia, avautuu vierailijalle kylien ja taajamien elämä aivan toisella tavalla.

Mielenkiintoista oli kuulla suojärveläisen Kalinan tarinointia ja muun muassa kertomus Suojärven uuden kirkon vaiheista. Vastikään valmistunut tiilikirkko kurottui näyttävästi kohti taivasta korkealla mäellä. Vielä vähän aikaa sitten paikalla oli ollut vain neljä vuotta sitten rakennettu pyöröhirsinen kirkko. Mutta: "Ka se ei ollut hyvä. Ka, tuuli huojutti kirkkoa", kuvaili Kalina rakennuksen epäsopivuutta. Tarinan sankariksi nousi pietarilainen liikemies, jonka rahoilla jylhä tiilikirkko valmistui entisen tilalle vain neljässä kuukaudessa.

ISÄNI kotitalosta löytyi enää vain kivijalka. Eikä koko kylääkään enää ollut, sillä monet taloista oli purettu ja siirretty toiseen paikkaan. Uusi Vegarus olikin muutaman kymmenen kilometrin päässä.

Mutta kivijalan löytyminen pellon keskeltä ja isäni kotitalon edessä avautuva karjalaisen idyllinen rantamaisema olivat hienoja kokemuksia, joiden varassa paikalle saattoi kuvitella vireän ja tiiviisti asutun kylän.

Se kokemus kuului nostalgiaosastoon, mutta omat kokemuksensa antoi myös nykyhetki. Erikoisen elämyksen tarjosi muun muassa hotellihuoneeni alapuolella oleva disco, jonka jytke kesti sekä perjantaina että lauantaina pikkutunneille saakka. Aivan tuoreiden tanssihittien hillitön meno karussa ja kuluneessa hotellissa Karjalan metsien keskellä tuntui vähintäänkin erikoiselta. Mukaan meneminen olisikin ollut jo aivan liian eksoottista. Ehkä ensi kerralla.

ENSIMMÄISEN Karjalan reissuni jälkeen tiedän nyt mitä vastata ihmettelijöille, jotka kummastelevat, miksi jotkut matkustavat Karjalaan sukujensa kotiseuduille vuosi toisensa jälkeen.

Vastaus on tietenkin: miksi ei? Kun lähellä on Karjalan kaltainen historiaa, tunnetta, erilaista kulttuuria ja hienoja maisemia tarjoava seutu, niin sopivan tilaisuuden tullen ja hyvän matkaseuran osuessa kohdalle mahdollisuuteen kannattaa tarttua.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.