Klassikoita ensi kesään

Takana 16 kesäteatteriesitystä: mukavia kohtaamisia, hyvää palvelua ja valtava määrä innostuneiden ja harrastukselleen omistautuneiden ihmisten riemuisaa esittämistä. Näytelmätkin kauttaltaan katsottavia, joukossa helmiäkin. Voiko muuta sanoa kuin lämmin kiitos kaikille, jotka tarjoatte meille tämän ilon!

Minulta usein kysytään ideoita, mitä ensi kaudella voisi esittää. Hyvä kun kysytään, sillä tämänkään kesän anti ei lopulta ollut kovinkaan yllätyksellinen: miehiä naisten vaatteissa, juopon remua, kaksimielisiä suhareita, äkäisiä akkoja… ja spektaakkelimaisia musiikkinäytelmiä ammattilaisten taidoin. Välistä voisi olla jotakin ihan toisenlaista, eikö?

Lastenteatterissa olisi mukava nähdä ihan oikea Topeliuksen klassikkonäytelmä. Pienillä päivityksillä arvokas perinne jatkuisi kasuavan polven keskuudessa. Arvojahan lapset tarvitsevat nettiaikanakin. Nuorten kesäiseen teatteriin sopisi hyvin Anna-Leena Härkösen Häräntappoase: ajaton kuva aikuisuuteen kasvamisesta ja kesä vahvasti läsnä.

uheenollen Moliérekin sopii hyvin kesäteatteriin ja tietenkin ensi vuonna 400 vuotta sitten poismennyt Shakespeare. Woody Allenin Kesäyön seksikomediaa tai Kerta vielä, Samia sekä meidän Maria Jotunimme näytelmiä katsoisi niin ikään mielellään – onhan kipakan kirjoittajan terävissä huomioissa yhä särmää jos on naurullekin tilaa, ei silti hömpän päälle.

Aivan huikea muistijälki on jäänyt mieleeni Simo Ojasen Posliininukesta, joka käsittelee säveltäjä Pjotr Tšaikovskin elämää. Tyylikäs kamarinäytelmä, koskettava, ja teemoissaan varsin ajankohtainen käsiteltäväksi vaikka talviteatterissakin. Taatusti muista erottuva esitys! Eikä Tšehovin Lokkikaan ole ollut pettymys kertaakaan Suomen suvessa.

Hauskaa ihmiset kuitenkin eniten kaivannevat? Farssinkaan ei silti tarvitse olla tyhjää täynnä: Terry Johsonin Hysteria tuo lavalle Salvador Dalin sekä Sigmund Freudin – jo lähtöasetelma on tosi kutkuttava! Werner Schwabin Presidentittäret tarjoaisi sellaista kyytiä, että heikompaa varmasti huimaa. Miehisempään makuun istuisi Joni Skiftesvikin Vaarallinen tehtävä. Pöljät äijät saaressa ja veneessä.

Miksi jättää menestyskirjailijamme tien oheen? Kalle Päätalon Mustan lumen talvi riipaisee ja puhuu elämästä vahvoin äänenpainoin. Kiinnostusta varmasti herättäisi Arto Paasilinnakin: Ukkosenjumalan poika sopii kesäteatteriin kuin voinokare uusien perunoiden kyytimeksi. Musiikkinäytelmistä Jukka Virtasen Junnu Vainion lauluihin kirjoittamaa Albatrossi ja Heiskanen ei ole nähty näillä main pitkään aikaan.

Onhan näitä katsottavia: innokkaana jään odottamaan, mitä hyvää ensi kesä tarjoaa. Me keskisuomalaiset saamme olla todella ylpeitä maakuntamme vahvasta kesäteatterikulttuurista. Sateessa istumme, kylmässä värjöttelemme tumput käsissä ja pipo korvilla mutta periksi ei anneta: ken ei kesässä näytelmää näe, ei ole kesää elänytkään! Näin se on. Vielä ehtii esityksiin!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen teatterikriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.