Klikkauksella taivaaseen, homo

Joku helsinkiläinen, jääkaukalossa koukkukeppi kohtalontoverin kainalossa elantonsa hankkiva nuuskahuuli sai viime viikonloppuna parkkisakot ja raivostui pysäköinninvalvojalle.

Ihan tosi, luin netistä.

Pysäköinninvalvoja pahastui, mikä on ikävää. Loppukliimaksinaan ansiokas artikkeli kertoi sankarikiekkoilijan aikovan käyttää kohuttua parkkista jatkossakin.

KIINTOISA TAPAUS. Minä haluaisin kuitenkin tietää, missä piireissä kyseisestä Itäkeskuksen Postin lastauslaiturin edustasta kohutaan. Onko parkkiruutu nostattanut kaupunkilaisten sisimpiin mitenkä suuria kuohuja? Onko ruudun maalaamiseen käytetty joltakin riitaisan maailmamme konfliktialueelta tuotua verivaltticoloria? Onko 45 minuuttia -ohjelman mahdollista tehdä reportaasi aiheesta?

Onko verkkomedioiden toimitusten tekstinkäsittelyohjelmissa generaattori, joka iskee maanvaivaetuliitteen "kohu" jokaiseen mahdolliseen rakoon?

VERKKOLEHTIEN lukeminen on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta silkkaa masokismia. Lastentauteja, sano. Lehtien verkkoversioiden kehitys on ollut nopeaa ja sekasortoista. Ensin verkossa ei ollut oikein mitään, koska päivittäminen oli hidasta ja vaivalloista. Sitten homma helpottui ja joku keksi, että verkossa pitää julkaista ilmaiseksi melkein kaikki mitä lehdessäkin. Vähän ajan päästä tajuttiin, että siinä touhussa jäävät tienestit saamatta.

Alettiin räätälöidä juttuja nettiin ja kerätä dataa.

Saatiin pakkomielle.

TIEDÄMME SEURAAVAN Jumalan kämmenestä: kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

Sama juttu lehtien verkkosivujen kanssa. Tilaa piisaa, ja turva on varma: tuskin mitään muuta vahditaan ja tutkitaan yhtä tarkasti kuin verkkolehden sivuilla pyörijää. Kaikki klikkaukset lasketaan ja analysoidaan.

Siksi se, että lehdet raportoivat sivuillaan kohujulkkiksen päivittäneen Facebook-statuksensa, ei oikeastaan kerro lehdistä vaan meistä ihmisistä. Lehdet tuottavat verkkoon täsmälleen sitä sisältöä, mitä ihmiset tahtovat. Ihmiset tahtovat tirkistellä, minkä vuoksi on hirveän harmillista, että porno on moraalisesti niin arveluttavaa kamaa. Voi veljet, kuinka sillä saisi klikkauksia.

ENNEN VANHAAN uutispalvelujen tehtävä oli kertoa maailman tapahtumista selkeästi. Ei enää. Tämän päivän juttu on vedättäminen.

Ei ole mitään väliä sillä mitä kerrotaan, kunhan otsikko on sellainen että mahdollisimman moni urpo erehtyy klikkaamaan sitä. Uutislogiikka on tehnyt kuperkeikan: otsikon lukemalla tietää yleensä vain sen, mistä jutussa ei ainakaan ole kysymys.

Nojoo. Onhan sekin jotakin.

HOMO ON latinaa ja merkitsee ihmissukua. Me, sen harhaanjohtavasti älykkääksi nimetty alalaji homo sapiens, olemme matkalla kohti parempaa huomista. Jos luet tätä tietokoneen ruudulta, minulla on sinulle henkilökohtainen viesti: kiitos klikkauksestasi, tässäkin lehtitalossa on ihmisiä joille on ihan oikeasti tärkeää, että nytkäytit etusormeasi.

Se on pieni askel ihmissormelle, mutta valtava harppaus verkkomedialle.

iikka.hackman@ keskisuomalainen.fi

Kirjoittaja on opiskelija ja Keskisuomalaisen avustaja.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.