Kohta se loppuu

Tajusin vasta muutama päivä sitten, kuinka vähän yläastetta on jäljellä. Sitten se on ohi. Kohta seison lauantaiaamuna päättötodistus kädessä muiden yhdeksäsluokkalaisten kanssa koulun salissa mekko päällä ja olen onnellinen kesäloman alkamisen johdosta.

Yhdeksän vuoden ajan, joka arkiaamu olen lähtenyt kouluun ja oppinut uutta. Olen opiskellut niin monia asioita, niin montaa eri ainetta ja tehnyt satamäärin kokeita.

Juuri kun on lähentynyt oman luokan kanssa, saanut uusia ystäviä ja tottunut yläkouluun, pitääkin jo lähteä pois. Kaikki tutut lähtevät eri suuntiin, kuka lukioon, kuka ammattikouluun.

Jatko-opinnoista kuulee kaikenlaista. Kuinka mukavaa siellä on, kuinka vaikeaa siellä on, kuinka itsenäistä, kokeisiin tulee monta kirjaa luettavaksi, kokeita on koko ajan. Tulevaisuus kuulostaa niin vaikealta.

Jokainen uuteen kouluun menevä varmasti jännittää, että mitähän tästäkin tulee, osaanko kulkea täällä, löydänkö oikean luokan?

Kaikki tulee olemaan niin erilaista. Onneksi uuteen kouluun tulee samaan aikaan paljon uusia nuoria, joihin voi tutustua ja joiden kanssa voi harhailla käytävillä. Kaikki uudet ovat siellä ensimmäistä kertaa, eikä kukaan oikein tiedä miten toimia. Kyllä kaikki ovat siitä selvinneet.

Nyt olisi vielä loppukirin aika. Viimeiset kokeet. Vielä muutama viikko täytyisi jaksaa panostaa kouluun, yrittää saada mahdollisimman hyvä päättötodistus. Eikä se koulutus tähän lopu. Tästä se vasta alkaa.

Kirjoittaja on Huhtaharjun koulun yhdeksäsluokkalainen.