Kohti vain parempia aikoja

Kriittisyys on älykkyyttä. Tiedevetoinen läntinen kulttuuri arvostaa kyseenalaistavaa ajattelua enemmän kuin olisi syytä.

Asioiden arvostelijoista ja ongelmien näkijöitä pidetään esillä. Mitä pahempia uhkia sanoja osaa ennustaa, sitä arvostetumpana asiantuntijana pidetään.

Pääministeri Jyrki Kataisenkin (kok.) kasvot ovat nykyisin perussynkät ja otsan syvän uurteet arkea. Myös Timo Soini (ps.) elää arvostelulla. Populistinen johtaja näkee harvoin ympärillään hyvää.

Uutiset ovat täynnä taloustieteilijöitä ja poliitikkoja, jotka maalailevat toinen toistaa ikävämpiä tulevaisuudenkuvia meille suomalaisille ja eurooppalaisille.

Valtioiden velkakriisiä on televisiouutisissa tarjolla joka päivä.

Tieteessä kriittisyydelle on perusteensa. Ongelmien löytäminen on ensimmäinen askel kohti niiden ratkaisua. Yhteiskunnassa ja taloudessa on periaatteessa samalla tavalla. Kun ongelma havaitaan, ratkaisua voi etsiä. Ilman ongelmaa ei ole ratkaisua.

Demokraattisten valtioiden toiminnassa ja erityisesti talouspolitiikassa asiat tapahtuvat kuitenkin hieman eri tavalla. Ongelman havaitseminen ei riitä.

Jotta yhteiskunnassa voitaisiin tehdä muutoksia, pitää äänestäjät tutustuttaa ongelmaan. Kriisitietoisuutta luodaan puheilla.

Ongelmaa toistetaan ja toistetaan vain, jotta aikanaan tehtäville ratkaisuille olisi edes jonkinlaista kannatusta.

ELÄMME nykyisin keskimäärin parempaa elämää kuin koskaan Suomen historiassa. Ihmisten tulot ovat aivan toisella tasolla kuin menneinä vuosikymmeninä.

Elinikä on jatkuvasti pidentynyt ja ennen niin vaikeina pidetyistä sairauksista voi nykyisin parantua. Yhteiskunnan palvelut ovat runsaampia ja parempia kuin koskaan ennen.

Luvut puhuvat puolestaan. Esimerkiksi liikenteessä kuolee yli 60 prosenttia vähemmän suomalaisia kuin vielä 1970-luvun puolivälissä. Autojen määrä on samaan aikaan kolminkertaistunut.

Kodissa on nykyisin keskimäärin 80 neliötä, kun 1970 neliöitä oli noin 60. Asumisväljyys on noussut huikeasti, sillä perhekoko on samaan aikaan pienentynyt. Nyt taloudessa on keskimäärin kaksi henkilöä kun 40 vuotta sitten asuntokunnassa oli keskimäärin kolme henkilöä.

Nykyihmisillä on elektroniikkaa, kännyköitä, kameroita ja ties mitä musiikkisoittimia.

Elämme taloudellisesti rikkaampaa elämää kuin koskaan aikaisemmin.

MYÖNTEINEN ihminen on

lapsenomainen ja naiivi. Näin

usein ajatellaan. Aivan kuin myönteisyys olisi jotenkin älykkyyttä ja ajattelukykyä heikentävä voima.

Silti myönteisyys vie lopulta elämää eteenpäin. Jokainen meistä elää unelmista. Ne ovat tavoittelemisen arvoisia asioita, saavat meidät tekemään niiden eteen työtä. Unelma voi olla parempi elämä, lomamatka, auto tai vaikka mukava ilta kotona.

Odotukset toteuttavat myös itseään. Miksi kuuntelemme niin paljon uhkakuvien esittäjiä, kriitikkoja ja toisten moittijoita?

Huomenna on hyvä päivä ja Suomi voi viiden vuoden kuluttua olla entistä parempi paikka elää. Siihen kannattaa uskoa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.