Koivun rysty on puhunut

Jos Suomi olisi ryssinyt kaikki kolme rangaistuslaukauskilpailuaan, se olisi ollut välisarjan lohkossaan vasta neljäs ja saanut puolivälierissä vastaansa Kanadan. Nyt Suomi otti rankkaripisteen joka kerta kun se oli tarjolla, oli lohkossaan toinen ja kohtaa Norjan.

Ei nyt aleta julistamaan mitään, mutta varsin ratkaisevaan rooliin Suomen rankkispesialistit Mikko Koivu, Jarkko Immonen ja Mikael Granlund ovat nousseet, jos mitalipeleihin pääsyä ajatellaan.

Valmentajat - siis ne, joiden joukkue on juuri hävinnyt rankkikisan - tapaavat usein kitistä, että ratkaisu rangaistuslaukauksilla on sama kuin kolikkoa heittäisi.

Moista höpötystä en ole koskaan ymmärtänyt. Toki rankkarit ovat luku sinänsä, mutta niihin voi - ja pitää - valmistautua. Etenkin kun rangaistuslaukauskilpailuissa otetut tai ottamatta jätetyt pisteet ovat monesti niitä, jotka heittävät joukkueen viivan päälle tai alle, olipa tuo viiva mikä tahansa.

Olen ihmetellyt sitä, että Koivu on voinut tehdä neljä maalia samalla kikalla. Pasi Nurmisen kanssa käydyn juttutuokion jälkeen en ollut mielipiteeni kanssa yhtä ehdoton, mutta täysin en kelkkaani kääntänyt sittenkään. Jos sama mies on tehnyt saman harhautuksen samassa turnauksessa jo kolmesti putkeen, ei maalivahtia pidä pystyä MM-tasolla yllättämään enää neljättä kertaa housut kintuissa.

Ja tiedä vaikka Venäjän veskari Konstantin Barulin tiesi, mitä Koivu todennäköisesti tekee, mutta ei vain pystynyt parempaan. Nähdyn perusteella epäilen tätä, ainakaan Barulin ei ollut veivissä lainkaan mukana.

Jos Teemu Lassila ei olisi tiennyt etukäteen, että Venäjän Aleksei Morozov yrittää längistä, kiekko olisi todennäköisesti ollut maalissa. Sen verran monesti Morozov on tempun tehnyt. Mutta Lassila oli valmistautunut, tiesi ja torjui. Se oli se pieni ero joukkueiden välillä maanantaina.

Suomelle rangaistuslaukauskilpailuissa otetut voitot ja etenkin tapa, millä voitot ovat tulleet, on tärkeää muistakin syistä kuin vain pisteiden takia. Itse kenttäpelissä tähtihetket ovat olleet harvassa ja vastuunkantajia vähän, mutta rankkarit ovat tarjonneet molempia.

Joukkueen itseluottamuksen kannalta on huikea ero, häviääkö pelin vai voittaako - vaikka menetetty piste ei ratkaisisikaan mitään, niin kuin ei olisi esimerkiksi Venäjää vastaan ratkaissut.

Jos Venäjä olisi vienyt rankkarit maanantaina, tiistaina tuskin oltaisiin harjoituksissa nähty yhtä vapautunutta joukkuetta ja yhtä hyväntuulista päävalmentajaa kuin nyt nähtiin.

Kirjoitin muutama päivä sitten, että Suomelta puuttuu johtajuutta ja että ennen kaikkea Mikko Koivun on noustava isompaan rooliin. Koivun kentän peli ei juuri ole parantunut, mutta aika vaikeaa on enää huutaa kapteenilta isompaa panosta - nimenomaan rankkareiden ansiosta.

Ja mikä tärkeintä, joukkue kokee asian varmasti samalla tavalla. Koivun rysty on puhunut.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimituksen esimies.