Kokeilukulttuuri tuli kaupunkiin

Mitä jos kaupungissa olisi ilmainen joukkoliikenne? Kokeillaan. Mitä jos koulun ylijäämäruokaa myytäisiin lähialueen asukkaille? Kokeillaan. Mitä jos kaupunkilaiset käyttäisivät pyörää lyhyiden matkojen kulkemiseen auton sijaan? Kokeillaan. Miten lämpimän veden kulutusta voitaisiin helposti vähentää kerrostalossa? Kokeillaan tätäkin.

Jyväskylästä on viime kuukausina tullut luonnonvarojen säästämisen ja kestävien elämäntapojen koelaboratorio – ja suomalaisen kokeilukulttuurin edelläkävijä. Kaupunki ja sen asukkaat ovat lähteneet innokkaasti ideoimaan ja kokeilemaan uusia toimintapoja.

Kohti resurssiviisautta -hankkeen alkaessa kokeiluideoita tuli asukkailta, organisaatioilta ja yrityksiltä Sitraan huikea määrä, yli 200. Niistä Sitra ja kaupunki valitsivat viisitoista, joita kokeillaan Jyväskylän seudulla tämän vuoden aikana.

Loputkin ideat ovat niin hyviä, että marraskuussa kokeiluideoiden isille ja äideille järjestetään ideajamit, joissa kokeiluideoita jalostetaan eteenpäin ja kannustetaan kaupunkilaisia testaamaan niitä itsenäisesti. Suurin osa kokeiluista ei vaadi suuria rahasummia vaan pelkästään ajattelutavan muutosta.

Osa Kohti resurssiviisautta -hankkeen kokeiluista on toteutettu, osa on parhaillaan käynnissä, osaa vielä suunnitellaan. Kaikkien kokeilujen tavoitteena on säästää luonnonvaroja, vähentää päästöjä ja samalla lisätä hyvinvointia.

Tunnetuin kokeilu on ollut Vaajakummun koulun tähdelounaskokeilu, joka on herättänyt mielenkiintoa ympäri Suomea.

Viestimet Lapista Espooseen ovat kyselleet, olisiko ylijääneen lounasruuan myynti pikkurahalla mahdollista myös heidän kaupungeissaan, kansanedustajat ovat halunneet laajentaa käytännön ruokahävikin vähentämisestä koko maahan ja tehneet aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Kyse ei ole enää pipertelystä, sillä pelkästään Jyväskylässä palvelutaloissa ja kouluissa biojätteeseen päätyy vuosittain noin kymmeniä tuhansia lounaita – koko Suomesta puhumattakaan.

Mutta mikä kokeilu oikeastaan on? Yksinkertaisesti sanottuna kokeilu on nopea ja kevyt idean testaus, joka ei vaadi paljon rahaa tai valtavaa suunnittelua. Se on uuden ajattelun kehittämistä tekemisen kautta, teorian viemistä reippaasti käytäntöön ja toiminnan muokkaamista saatujen tulosten mukaan.

Kokeilu selvittää nopeasti, mikä toimii ja mikä ei. Kokeilu voi onnistua, mutta myös epäonnistuminen on sallittua, jopa suotavaa. Se kertoo, mikä ideassa on vikana ja mitä pitää mahdollisesti muuttaa.

Kokeilukulttuuri haastaa perinteisen suunnitteluun, pitkällisiin hankkeisiin, pykäliin, raportointiin ja strategiapapereihin pohjautuvan ajattelun, jonka juuret löytyvät perisuomalaisesta sanonnasta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.

Sillä on saatu aikaan parhaimmillaan hienoja tuloksia, mutta pahimmillaan suunnittelun korostaminen on johtanut kehityshankkeisiin ja työryhmämietintöihin, joiden tavoitteet ovat jääneet pöytälaatikkoon ja joiden budjetti on käytetty, ennen kuin mitään on saatu käytännössä tehdyksi.

Maailmalla kokeilukulttuuri on suorastaan muotia: nykyään uusia yrittäjiä kannustetaan testaamaan bisnesideansa oikeilla asiakkailla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja Ruotsissa politiikkakokeilut ovat jo arkea.

Kokeilujen suuri haaste on, miten turvata hyvien toimintatapojen jatkuminen. Vaikka kokeilu onnistuisi ja siitä saataisiin hyviä tuloksia, se jää usein vain lyhyeksi pyrähdykseksi, jolla ei ole pysyvää vaikutusta.

Vaikka terveydenhoitoon liittyvä Vetreeni-hanke paransi jyväskyläläisten ikäihmisten elämänlaatua, sai heidät liikkumaan ja elämään terveellisemmin, toiminnan tulevaisuuden rahoitus on epävarma. Vaikka tähdelounaskokeiluun ovat tyytyväisiä niin keittiön ammattilaiset kuin asiakkaatkin, senkään tulevaisuus ei ole taattu.

Jyväskyläläiset ovat jo osoittaneet ennennäkemättömän avointa ja innovatiivista kokeilumieltä.

Seuraavaksi tarvitaan kestävyyttä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.