Koko kansan viina-arpajaiset herrojen huvina

Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun nuori mies ryyppää.

Uuden kansan sananlasku, joka pitää paikkansa ainakin valtion kirstunvartijan näkökulmasta, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Lehtiä lukiessa tulee kuitenkin väkisinkin pohtineeksi, ovatko maamme kunnianarvoisten päättäjien salkuissa menneet lyhyen ja pitkän matkan tähtäimet sekaisin, vai onko pimeään lähdetty kansalle ominaiseen tapaan perseet olalla ja nakit silmillä, huitomaan murheettomana vähän joka suuntaan.

Puhe on siis edelleen tuosta suomalaisille kovin mieluisasta juomasta, viinasta, jonka harvemmin tavattu, herrojen saleissa jalostettu muoto, ilmainen viina saa kansassa aikaan suorastaan hysteerisiä reaktioita.

Viina ei ole ilmaista, eikä sen kuulukaan olla, mutta viisaiden juomaksi väitetty tuliliemi on nähtävästi sekoittanut pahasti myös päättäjien päät.

Ensiksi päätettiin laskea alkoholiveroa mielettömäksi käyneen Viron viinarallin hillitsemiseksi. Veronalennuksen seurauksena laskivat tietysti myös hinnat ja - mitä kummaa, kauhistelivat päättäjät - viinaahan ruvettiin myymään Suomessa aiempaa enemmän! Täysin ennalta-arvaamaton käänne tapahtumien kulussa iski lainsäätäjät kanveesiin ja pian oltiinkin taas kaavailemassa veronkorotuksia.

Viime viikolla astui voimaan pitkään latailtu laki, joka kieltää alkoholijuomien paljousalennukset ja - mitä kummaa, kauhistelivat päättäjät - yksittäisen olutpullon hintahan laski kaupoissa roimasti! Sosiaali- ja terveysministeriössä oltiin tapahtumien saamasta käänteestä ihmeissään, mutta ministeriön edustaja oli tomerasti jo ensimmäisenä päivänä pohtimassa uusia keinoja, kuten vaikkapa veronkiristyksiä.

Hallelujaa!

Maalaisjärki, haloo? Eivätkö edellä kuvatut tapahtumat olleet itsestään selviä seurauksia tehdyille päätöksille? Ministeriötason toiminta vaikuttaakin keskisuuren provinssin pääkaupungissa asustavan urpon silmin lähinnä Obelix-tasoiselta: hutkitaan, hutkitaan, ja tutkitaan sitten - jos tarvetta vielä on.

Demokratian riemuja on se, että päättäjiä voi toki surutta lytätä, mutta viime kädessä pitää katsoa peiliin. Ollaanhan tässä suhteellisen vaalitavan ansiosta itsekin ainakin välillisesti vastuussa heidän törttöilystään.

Mutta silti.

Kyynisyys on tympeää, mutta on kyllä satavarma, ettei kansalaisten janoa hillitä veroja raplaamalla, eikä varsinkaan varoitustarroja liimailemalla. Kaikki kunnia toki askartelulle, joka on oikein mukavaa puhdehommaa.

Valitettava fakta on kuitenkin, että keskivertokuluttajalla on samankaltainen suhde alkoholiin kuin polttoaineeseen. Niin kauan kuin sitä myydään, sitä myös ostetaan. Hinnasta viis. Alkoholikulttuurin muuttaminen on projekti, joka ei yhden tai kahden hallituskauden aikana onnistu.

Mutta niillä tähtäimillä, joilla näkee suihkia naapurin pihaa ja lähimarketin kassaa ja seuraavia vaaleja kauemmas, niillähän ei ole uraputkipolitiikassa mitään virkaa. Hetken huumalla on, kuin karonkkapöydässä konsanaan.

Kippis!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.