Kokonaisuus ratkaisee

Laajassa katsannossa yksi maanosamme suurimmista nykysaavutuksista on ollut demokratian vahvistuminen. Vain puoli vuosisataa sitten Espanja ja Portugali olivat diktatuureja, Kreikkaa hallitsi sotilasjuntta, ja itäinen Eurooppa rimpuili Neuvostoliiton kuristusotteessa. Albania oli kiinalaisten sillanpäänä.

Nyt poliittinen valta ei enää kuulu sotilaille, diktaattoreille tai kasvottomille yksipuoluekoneistoille. Vallanpitäjät voidaan vaihtaa vapaissa ja rehellisissä vaaleissa.

Noihin vallanvaihdoksiin tarvitaan luonnollisesti myös aidolle vaalikamppailulle edellytyksiä luovaa oikeusvaltiota. Sen luomisessa on kuitenkin alkanut ilmetä ongelmia – paitsi Euroopan reunoilla Venäjällä ja Turkissa, myös Euroopan unionin sisällä, Unkarissa.

Unionin perussopimukseen kirjattuja ydinarvoja ovat vapaus, demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet. Olennainen arvo on sananvapaus, jota puolustaakseen Ranskan presidentti François Hollande järjesti maailman johtajien marssin Pariisin terrori-iskujen jälkeen.

Yksi osallistujista oli Unkarin oikeistokonservatiivinen pääministeri Viktor Orbán. Moni ihmetteli hänen läsnäoloaan, mutta joskus poliittinen tarkoituksenmukaisuus ajaa tarvittaessa periaatteellisuuden ohi.

Unkarista tuli vuonna 2004 EU:n jäsen. Enää se ei kelpaisi. Unionilla on päänvaivansa.

Tällä viikolla Orbánin hallitus menetti Unkarin parlamentissa kahden kolmasosan enemmistönsä, jolla se hallituskumppani kristillisdemokraattien tuella oli voinut hallita maata vuodesta 2010 oppositiosta piittaamatta. Orbánin ainoana ideologiana on pidetty valtaa, ja sitä kuvasti myös hänen kommenttinsa vaalituloksesta: menetys ei ollut merkittävä, sillä hän ei aio enää tehdä lakiesityksiä, jotka vaatisivat kahden kolmasosan enemmistön.

Parlamentin voimasuhteita muuttaneet täytevaalit tarvittiin, koska Orbánin Fidesz-puolueen kansanedustaja Tibor Navracsics nimitettiin Unkarin EU-komissaariksi. Euroopan parlamentin kuulemisissa viime syksynä Navracsicsin komissaarius oli tosin jo torjuttu, mutta jälleen kerran kokonaisuus ratkaisi.

Orbánin poliittista ohjelmaa on nimitetty ”putinisaatioksi”. Perustus- ja vaalilakeja on muutettu Orbánin puoluetta tukeviksi samalla kun muun muassa oikeuslaitoksen ja median riippumattomuutta on vakavasti heikennetty. Orbán ei tunnu olevan nimittelystä pahoillaan, hän on avoimesti tarjonnut maalleen esikuvaksi Vladimir Putinin Venäjää. Kansalaisjärjestöväkeä on Unkarissa leimattu ja kiusattu Venäjän malliin ”ulkomailta rahoitettuina aktivisteina”.

Puheessaan viime kesänä Orbán rinnasti Euroopan talouskriisin toisen maailmansodan päättymiseen ja Neuvostoliiton romahtamiseen. Unkaria innoittavia maita ovat Kiina, Intia, Venäjä, Turkki ja Singapore, sillä ”liberaalien demokratioiden aika on ohi”.

Alkuvuodesta pääministerin vieraina ovat jo käyneet niin Saksan liittokansleri Angela Merkel kuin Venäjän Putinkin. Ilmeisesti Orbán kokee, että hänellä on nyt varaa kurkotella itäänkin, kun kerran asema läntisessä arvoyhteisössä on kiistaton: Unkari on ollut sotilasliitto Naton jäsen vuodesta 1999. Kokonaisuus ratkaisee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.