Kokoomusnuorten ohjelman takana on keskiluokan kriisi

Kokoomusnuoria koskevassa kohussa ei ole juuri analysoitu, mistä heidän ohjelmansa linjaukset kumpuavat. Ne on kuitattu uutisoinnilla, ironialla ja muutamalla pakinalla. Olisi tärkeää yrittää myös ymmärtää, mistä on kyse. Jos demokraattisen, humaanin ja heikoimpiaan suojelemaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta vaaralliset ideat nyt kuitataan vain naurulla, ne pulpahtavat pian esiin jostain muualta.

Sosiologinen nuorten alakulttuurien tutkimus lähti oletuksesta, että nuorten alakulttuurit kummallisine habituksineen kertovat jostakin syvemmästä: ”railosta” ja sitä syvemmällä olevista isojen elementtien murtumakohdista yhteiskunnassa, jossa alakulttuurit syntyvät.

Jään murtumisen tai maanjäristyksen synnyn logiikka, siis. Alakulttuureja onkin sanottu ”seismografeiksi”. Oletuksena on, että siinä yhteiskuntaluokassa, josta alakulttuuri nousee, on joutumassa sisäiseen ristiriitaan jotakin olennaista.

”Kokoomusnuoret” (KNL) ei ole alakulttuuri vaan järjestö; sen jäsenet eivät ole teinejä vaan pikemminkin nuoria aikuisia. Silti väitän, että alakulttuuri-analyysi toimii sen hätkähdyttävää ”ulostuloa” ja oikeisto-radikaaleja aatteita tulkittaessa.

Kokoomuksen ”emokulttuuri” on lähinnä keskiluokka, ja sen sisällä kiehuu. Juuri keskiluokan, keskipalkkaisten, keskimääräisesti koulutuettujen, hyvinvointi on nyt uhattuna. Vähintäänkin hämärän peitossa on myös keskiluokkaisten, koulutettujen nuorten tuleva yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema.

Pitkittyneessä taantumassa, korkean nuorisotyöttömyyden vallitessa ja yleisen koulutustason noustua hyvää asemaa ei Euroopassa takaa korkeakaan koulutus. Koulutus vain tekee putoamisen työmarkkinoilta – tai niille pääsemättömyyden – vähemmän todennäköiseksi.

Yhteiskunta, työmarkkinat, koko maailma on muuttunut entistä ennustamattomammaksi. Nuorten eurooppalaisten edessä on epävarmempi, riskipitoisempi tulevaisuus kuin moniin kymmeniin vuosiin.

Keskiluokan sisälle syntyy railoja ”suurten ikäluokkien” ja toisaalta nuorten välille. Yhä harvemmin nuori ohittaa oman vanhempansa yhteiskunnallisessa asemassa. Samalla kun keskiluokkataustaiset suomalaiset nuoret taistelevat opintojensa, lainojensa ja työelämään pääsynsä kanssa, osa heistä katsoo monien pääsevän helpommalla.

Tällaiseen ”me yritämme, toiset pääsevät helpommalla” -ajatukseen näyttää viittaavaan moni KNL:n ohjelman kohta. Etelä- Euroopan ”laiskureille” ja ”asioidensa sotkijoille annetaan meidän rahaamme – väärin! Köyhien EU-maiden tukeminen halutaan lopettaa. Myös ”kultalusikka suussa” syntyneet ruotsinkieliset pääsevät ehkä vähemmällä, sekin saa loppua! Tähän viittaa vihamielisyys ruotsin kielen ”pakko-opetusta” vastaan sekä ehdotus vähemmistöjä suojaavan vihapuhe-lakipykälän poistamiseen.

Pakolaiset ja muut sellaiset Eurooppaan kriisimaista tunkijat eivät ainakaan kuulu pitopöytäämme; kukin pelastakoon oman nahkansa (ehdotus kiintiöpakolaisten ottamisen lopettamisesta ja kehitysavun poistamisesta).

Ja niin edelleen. Vihamielisyyden ja uhman takana lienee pelkoa: huolta oman toivotun menestyksen toteutumatta jäämisestä. Tätä vastaan taistellaan äärimmäisellä yksilöllisyydellä, moraalisista vastuista vapautumista korostamalla ja pyrkimällä helpottamaan heikompien sortamista.

Suomen koululaitos opetussuunnitelmineen on toiminut osaltaan tämän eetoksen kasvualustana. Vähän ennen vuosituhannen vaihdetta yltyi koululaisten sekä yrittäjyyteen että ”sisäiseen yrittäjyyteen” kasvattaminen.

Teoksessa ”Yrittäjyyskasvatus hallintana” (2010) analysoidaan tapaa, jolla ”reipasta ihannekansalaista” rakennetaan suomalaiskouluissa . Yrittäjyyskasvatuksen viesti on: ”kunhan yrität tarpeeksi, pärjäät”. Tästä voi seurata epähumaani johtopäätös: jos epäonnistut, et ole yrittänyt, ja epäonnistuminen on siis oma vika. Olen tutkinut tätä eetosta nuorten työttömien parissa.

Markkinaliberalismi on vanhankin kokoomuksen linjan mukaista. Kun sen yhdistää ylöspäin pyrkivien nuorten tulevaisuuden uhkakuviin, jo koulussa opittuun yrittämiseetokseen ja keskiluokan kriisiin, syntyy kokoomusnuorten ohjelma. On paljon puhuvaa, että KNL:n puheenjohtaja Susanna Koski ilmoittaa, ettei hän pidä sanasta ”keskiluokka”.

”Uudesta keskiluokasta” kirjan kirjoittanut sosiologian professori Pekka Sulkunen väittää, että tämä luokka, fragmentaarinen joukkio, on sekä individualistista että paranoidia. Se korostaa omaa erityisyyttään, autenttisuuttaan, koskemattomuuttaan – ja samalla pelkää kuollakseen näiden menettämistä.

Globalisoituvassa maailmassa sen piirissä voi leimahtaa myös xenofobia, muukalaisvihamielisyys: ”Nuo tulevat ja vievät meiltä kaiken”. Mutta kuten Sulkunen toteaa, vierasvihamielisyyteen kietoutuva fasistinen aate ja individualismi sopivat kovin huonosti yhteen.

Väitän, että kokoomusnuorten ohjelma ei ole onnettoman sattuman, nuoruuden hurjapäisyyden saati ”pohjalaisen uhon” tulos. Ei, se kertoo kitkasta, joka velloo vähintäänkin kokoomuksen liepeillä: kitkasta liberaalin, jokaisen ihmisen autenttisuutta korostavan individualismin ja keskiluokan paranoiasta kumpuavan lähes fasistisen ihmis- ja yhteiskuntakuvan välillä.

Jotta jälkimmäinen ei voittaisi, sekä tutkijat että kokoomuslaiset voisivat jatkaa keskustelua teemasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.