Kolme jyrää ja yksi nainen?

Antti Rinne nousi SDP:n linjamuutoksen toteuttajaksi ja vallanvaihdoksen symboliksi Seinäjoen puoluekokouksessa. Niukalla kahdeksan äänen enemmistöllä tapahtunut valinta ei ollut yllätys, mutta samalla se oli kuitenkin poliittinen pommi.

Rinne meni Seinäjoelle ennakkosuosikkina, mutta puoluekokouksessa Jutta Urpilaisen linja melkein onnistui pitämään asemansa. Mutta vain melkein. Nyt valta sosiaalidemokraateissa on Rinteen linjalla.

Puheenjohtajavaihdosta edeltäneiden puheiden perusteella SDP menee nyt vasemmalle ja taaksepäin perinteisiinsä. Urpilaisen linja pyrki uudistamaan puoluetta, mutta hanke jäi niin hahmottomaksi, että se ei saavuttanut äänestäjien tai puolueväen laajaa kannatusta.

Rinteen ja Urpilaisen lyhyessä mutta kiivaassa taistelussa oli kyse linjasta. Perinne voitti uudistajat, me voitti minän. Rinne toisti puheissaan ”porukka päättää” -sanaparia. Hän ei vielä kertonut, mitä aikoo puolueen puheenjohtajana tehdä. Porukan taakse vetäytyminen voi olla samalla puolueen sisäistä taistelua. Valta-asemat ja linjat ajetaan läpi ensin pienissä piireissä ja sitten muodollisesti koko porukan siunauksella.

Rinne on nyt vallassa – mutta häntä houkuttaisi olla siinä vain puolittain. Urpilainen jättää puheenjohtajuuden mukana valtiovarainministeriyden, joten Rinteen olisi luontevinta istua ministeriksi valtiovarainministeriöön.

Se on kuitenkin vaalitaktisesti hankala paikka. Valtiovarainministerinä joutuu vastaamaan talouslinjasta, jota vaaleissa olisi helpompaa kritisoida kuin puolustaa.

Rinne yrittää kesäkuun minihallitusneuvotteluissa vääntää puumerkkiään hallituskauden lopun ohjelmaan. Se ei ole helppoa: muilla hallituspuolueilla ei ole halua antaa Rinteelle näyttävää voittoa, jolla hän kasvattaisi SDP:n kannatusta ja siis veisi muilta äänestäjiä.

Kokoomus laittanee asiassa stopin. Kokoomus voisi lähteä vaikka ennenaikaisiin vaaleihin, jos Rinne hakee voittoaan väkisin. SDP tuskin haluaa hävitä vaalit 15–16 prosentin kannatustasolla.

Kokoomuksen puheenjohtajakisaan Rinteen valinta voi vaikuttaa. Rinteellä on kaksi päinvastaiseen suuntaan johtavaa seurausta kokoomusväen mielissä.

Toisaalta kokoomuslaiset haluaisivat Rinteen vastapeluriksi mahdollisimman ärjyn neuvottelijan. Tämä ajattelu suosii Jan Vapaavuorta.

Mutta ajatus voi kulkea myös toisella tavalla. Jos Vapaavuori johtaisi kokoomusta, neljän suuren puolueen puheenjohtajat olisivat kovin saman näköisiä. Vapaavuori, Rinne, Timo Soini (ps.) ja Juha Sipilä (kesk.) näyttäisivät vaalikeskustelussa siltä, että jotakin puuttuu. Paula Risikko erottuisi selvästi keski-ikäisten puoluemiesten joukosta.

Kokoomuksen puheenjohtajakisa näyttää nyt tiukalta. Vapaavuori, Risikko ja Alexander Stubb ovat lähes yhtä suosittuja.

Todennäköisesti puheenjohtajan valinta vaatii Lahden puoluekokouksessa lauantaina 14. kesäkuuta kaksi äänestyskierrosta.

Demarit tuulettivat Seinäjoella puolueen linjaa, mutta kokoomus yrittää Lahdessa löytää jatkoa Jyrki Kataisen menestyskaudelle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.