Kolme syytä turhautua Balkanilla: "En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun ajattelen lasten uutta koulurakennusta"

Balkanilla asuessa turhauttaa joskus aika tavalla. Siihen on kolme pääsyytä: korruptioon ja huonoon hallintoon liittyvät yhteiskunnalliset kiemurat, kapea leipä ja sotien painolasti.

Näiden kollektiivisten murheiden painoarvo vaihtelee henkilön ja tilanteen mukaan. Ensimmäiseen kategoriaan niveltyvät ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos, joskaan ne eivät ole täällä mikään kansallinen ykkösporu. Suomalaisittain asemoituja aivoja kyllä riepoo senkin edestä ruskohiilen katku, eeppiset roskakasat ja muu jäteasioiden huono organisointi.

En liioin tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun ajattelen lasten uutta koulurakennusta, joka on ollut tekeillä jo 18 vuotta. Pulpetit ovat luokissa ja muuttamaan piti päästä toissa päivänä, toissa kuussa, viime vuonna ja jo 30 vuotta sitten, mutta kaupunginjohto vain viheltelee vaitonaisena.

Vastakkaisella kukkulalla kohoaa reteä uusi vanhainkoti, japanilaisrahoitteinen. Sen ikkunat on rikottu eikä sisällä tiettävästi ole pötkötellyt yhtään pappaa. Vanhainkodin viereinen viimeinen leposija sen sijaan kukoistaa.

On käsittämätöntä, että koulua tai vainhainkotia ei saada edes vuosikymmenissä käyttökuntoon, mutta viidensadan vieraan hautajaiset organisoidaan päivässä ilman mitään ongelmia.

Serbialaiset ovat halutessaan varsin rivakoita, mutta hidastelemalla saa vedettyä enemmän välistä. Ja rahaahan kaikki haluavat, koska sitä ei ole tarpeeksi.

Alhainen elintaso kompensoi ilmastoasioiden laiminlyöntiä. Serbiassa tai naapurimaissa ei taviskuluttajalla ole rahaa pössäytellä yhtä suuria hiilijalanjälkiä kuin rikkaissa länsimaissa. En tunne ketään, joka lomailisi Thaimaassa. Lihaa ei syödä tilastojen mukaan yhtä paljon kuin muualla Euroopassa, vaikka syödäänkin kaksin käsin aina kun voidaan.

Ilmasto kiittää köyhää, mutta mahtaako se lohduttaa.

Nationalismi ja sormella osoittelu onkin sitten hyvä lääke niukkuuteen ja huonoon politiikkaan, sillä se on ilmaista. Syyttely on sodan retoriikkaa ja näin se käy.

Kaikki paha alkoi, kun Jugoslavia hajosi, ja siitä syytetään auliisti serbejä, joiden mielestä kaiken takana ovat kylläkin vallanhaluiset amerikkalaiset, ehkä myös Saksa. Länsimaista kapitalismia syyttävät toki melkein kaikki etniset ryhmät, silloin kun eivät syyttele toisiaan.

Liberaalimmat henkilöt parjaavat konservatiiveja ja nationalisteja, jotka älämölöivät takaisin ja ovat taipuvaisia uskomaan kaikenlaisia salaliittoteorioita vapaamuurarien maailmanvallasta.

Syyttely ja vihapuhe kieltämättä turhauttaa. Serbiassa hallitusta voi haukkua ja rahasta rutista kenen kanssa tahansa, mutta sodista ja kansanmurhista puhuttaessa olen oppinut käyttämään sordiinoa. En ensisijaisesti muiden reaktioiden takia, vaan omieni.

Suomessakin on parempi pistää suu suppuun, sillä vähänkään vääristä mielipiteistä lyödään kuin vierasta sikaa. Tarkemmin ajatellen koko maailmaa taitaa vähän turhauttaa.

Balkan on erinomaisen pullollaan ratkaisemattomia ongelmia. Mikä hieno tilaisuus kehittää epätäydellisyyden sietokykyä! Istua alas, hörpätä hyvässä seurassa kuppi kahvia ja ehkä rakijatömpsy päälle. Ei se maailma valmiiksi tule, vaikka miten turhautuisi.

Kirjoittaja on Serbiassaturhautuva toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .