Kolme teosta, jotka avasivat Adolf Hitlerin

Itävaltalaisvääräsääri Adolf Hitlerin elämässä oli traagista sekin, ettei häntä saanut hengiltä muut kuin hän itse. Kuoltuaan Hitleristä muodostui bisnes, josta tehtaillaan jatkuvalla syötöllä huonoja elokuvia, minisarjoja, dokumentteja, romaaneja ja autonkuljettajan kummin kaiman muistelmia. Aatu-aiheet eivät lopu ikinä.

Hiljattain Yle esitti dokumentin Itä-Preussi Hitlerin aikana. Nyt voi vain odottaa jatko-osaa Hitleristä ja Koillis-Preussista. Hitler-krääsän tunnistaa siitä, että kansiin mallataan yrmy-Hitler, hakaristi ja peto-sana synonyymeineen.

Hitler-markkinoissa on surullisinta se, että olen katsonut ja lukenut kuuliaisesti eteen tulleet "pahuuden jalanjäljet". Olen epätoivon vimmalla yrittänyt ymmärtää, miten ihmeessä Hitlerin kaltainen haihatteleva hanttapuli pääsi toteuttamaan vääristyneet fantasiansa.

Niille, jotka ovat aloittamassa pahan valtaannousun pohdintansa, suosittelen kolmen teoksen pikakurssia vastaukseksi kysymykseen, "mistä Hitler oli tehty?"

Hitlerin arkkitehti, varusteluministeri ja rohkeimpien tulkintojen mukaan diktaattorin rakkaus Albert Speer oli kyllin kiero mies selvitäkseen ehjin kurkuin Nürnbergin oikeudenkäynnistä. Vankilassa Speer selitteli Hitleristä häikäistymisensä taustoja, jotka julkaistiin vapautumisen jälkeen nimellä Diktaattorin työkaluna (1969). Speerin muistelmista ilmenee, ettei Hitler ollut vain umpihullu tyränki, vaan sosiaalisesti äärimmäisen taitava lumooja. Kylmät suomalaispoliitikotkin olivat myytyjä Adolf Hitlerin imarteluille.

Tutkimuksistaan aateloitu britti-historioitsija Ian Kershaw on selittänyt juurta jaksaen Hitlerin valtaannousun taustat ja Saksan yhteiskunnalliset ilmapiirit. Alle tuhanteen sivuun puristettua Kershaw-tiivistelmää Hitler (2009) on helppo lukea hyväksyvästi nyökytellen.

Hitler on kertomus paitsi päähenkilönsä haavemaailmasta ja sen toteutuksesta myös ihmisten hyväuskoisuudesta, poliitikkojen ja sotilaiden järjettömistä virhearvioista ja miten historiassa pienet ja suuret asiat ovat pirun pienestä kiinni: tekikö Saksa Hitlerin vai Adolf Hitlerin Saksan?

Kaunokirjailijoilla on kadehdittava mahdollisuus historioitsijoita pidemmälle penetroituviin ja räjäyttävimpiin tulkintoihin.

Kershaw-tutkimukset tavannut Norman Mailer osasi psykologisoida politiikkaa romaaneissaan. Koska ihmiset ovat itsensä uhreja, ei voimiensa ehtymisen tuntevalla juutalaisella rääväsuulla Mailerillakaan ollut muuta mahdollisuutta kuin pykätä viime työnään kuvaus Adolf Hitlerin varttumisesta.

Romaani Adolfin linna (2007) rakentuu iänikuisen paholaisteeman varaan, mutta Mailerin insestikyökkipsykologia ja vertauskuvat mehiläiskasvatuksen ja rotuhygienian välillä tuottavat kerrassaan vastustamattoman Hitler-kuvan.

Loppujen lopuksi ihmiset ovat aika yksinkertaisia. Tarvitsee vain tietää heidän taustansa, avainkokemuksensa ja aivojensa liikkeet, niin lopputulkinta on silkkaa pässinlihaa.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja.