Kolme vinkkiä vanhemmille

Tämä saattaa kuulostaa vanhan ja väsyneen ukkelin horinalta. Sanon silti. Lastenohjelmat ovat nykyään liian hurjia. Niiden tempo on nopeampi, äänimaailma levottomampi ja visuaalisuus räväkämpää kuin olen tottunut – edes aikuisten ohjelmistossa. Karrikoiden: koko ajan tapahtuu jotain ja sen kyllä huomaa.

Yleisilmeen muutos on valtava, jos verrataan vaikkapa pikkusiskoni lapsuuteen 1990-luvun alussa. Tuttuna ja turvallisena pidetyssä Pikku Kakkosessakin kierrokset nousevat korkealle esimerkiksi Petteri Kaniinin aikana.

Microsoftin ja Intelin entinen teknologiapomo Pierre Laurent kuvasi ilmiötä Guardianissa ”taisteluksi silmämunista”.

Lasten viihdettä tuottavien yritysten tarkoituksena ei ole Laurentin mukaan vahingoittaa lapsia, vaan kaapata kokonaisvaltaisesti heidän huomionsa. Tv-ohjelmista, peleistä ja sovelluksista pyritään tekemään niin koukuttavia, että lapsi ei ala vahingossakaan hamuilla jonkun toisen viihde-elämyksen perään.

Koukuttavuus vaikuttaa ensisilmäyksellä helpottavan vanhempien elämää. Lapsi jää tuijottamaan Petteri Kaniinia, jolloin isä saa lukea rauhassa Urheilusanomia.

Laurent kuitenkin varoittaa, että hetkellisellä helpotuksella voi olla kallis hinta. Hänen mukaansa tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky ovat kuin lihaksia. Niitä pitää harjoittaa, jotta ominaisuudet kehittyvät. Eikä aistien turruttamiseen kehitelty lasten viihdeteollisuus tarjoa tuollaista harjoitusta.

Marmatuksen lopuksi ratkaisuja.

Koska vanhemman velvollisuus on tutustua siihen, mitä pieni lapsi katsoo televisiosta, olen nähnyt tänä syksynä tuntikaupalla lastenohjelmia. Näitä ohjelmia voin suositella niille, jotka jakavat Laurentin ajatukset.

1. Miffy ja ystävät. Suloisen kanin lupsakkaa tepastelua ilman yhtäkään jännittävää kohtaa. Tässä ei totisesti taistella silmämunista.

2. Humps. En tiedä, mitä nämä pörröiset otukset ovat olevinaan, mutta ainakin ne saavat 2-vuotiaan iloiseksi.

3. Luonto-ohjelmat. Eivät turruta huomiokykyä, vaan jopa kehittävät sitä. Hirven tunnistamisesta koitunut pienen tytön riemu oli ohjelmaan käytetyn puolituntisen arvoinen.