Kolumni: Aivopesua Ponyvillessä

Luin lapsena paljon Aku Ankkaa – isäni varoituksista huolimatta.

Hän oli huolestunut sarjakuvan tuputtamasta amerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista. Esimerkiksi Karhukopla oli rienaava viittaus Neuvostoliittoon: punapaitaiset hahmot kutsuivat toisiaan veljiksi ja yrittivät anastaa kapitalisti-Roopen rahat. Sosialistiseen tasa-arvoon viittasi sekin, että Karhukoplan jäsenillä ei ollut nimiä vaan sarjanumerot.

Ihme horinaa, ajattelin. Muistan selittäneeni, että Aku Ankka on kevyttä viihdettä, ei maailmanpolitiikkaa.

Isäni oli tietysti oikeassa.

Mitä enemmän lastenohjelmia katsoo, sitä enemmän niistä voi löytää piiloviestejä ja poliittisia sanomia. Ne paljastavat stereotypioita, ihanteita, arvoja ja asenteita.

Itse en ole kulttuuri-imperialismista huolissani. Lapset kuluttavat lastenviihdettä omalakisesti: joku tykkää hyviksistä, joku pahiksista, joku hölmöistä sivuhahmoista.

Mutta moni muu on huolissaan. Siksi Pipsa Possua on syytetty julkisuudessa marxisti-feministiksi ja Disneyn Frozenia ”lesboagendasta”.

Tyttöni suosikkiohjelmassa My Little Ponyssa on hahmo nimeltä Starlight Glimmer. Hän haluaa perustaa tasa-arvoisen poniyhteiskunnan, jossa kenelläkään ei ole söpöysmerkkejä, eikä kukaan nouse toisten yläpuolelle. Suunnitelma menee pieleen, koska yhteiskunta osoittautuu ankeaksi. Ponien on päästävä käyttämään vahvuuksiaan.

Jakso on aika hauska. Vielä hauskempaa olisi, jos Starlight Glimmerin söpöysmerkkeinä olisivat sirppi ja vasara.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .