Kolumni: Ajorikkeillä rehvastelu ei lisää turvallisuuden tunnetta

Istuin tovi sitten kroatialaisen taksin kyydissä Italiassa. Olin lentänyt Venetsiaan ja suuntana oli muutaman tunnin matkan päässä sijaitseva Kroatian pohjoisranta. Keli oli kaunis, tiet hyvässä kunnossa ja liikennettä siedettävästi. Kuskilla oli raskaanpuoleinen kaasujalka, mutta niin tuntui olevan kaikilla muillakin.

Kuskin puhelimen pärähtäessä soimaan ja tämän vastatessa siihen, viereen lipui poliisiauto. Italialaispoliisi näytti terhakkaasti miniatyyrikokoista liikennemerkkiä, jonka tulkitsin ilmaisevan sanoja ”soo, soo”. Merkki kehotti ilmeisesti myös seuraamaan poliiseja sopivalle taukopaikalle.

Kuski tuskasteli ja ravisteli päätään. Löi kädellä rattiin ja puhisi. Keksi mitä ilmeisemmin vimmatusti selitystä tekemälleen rikkeelle. Että ehkä kuollut isoäiti soitti tuonpuoleisesta, Jumalalla oli asiaa tai itse Silvio Berlusconi oli luurin toisessa päässä.

Puolikokoa liian tiukkoihin poliisiasuihin pukeutuneet nuoret jeparit aloittivat kuskin kanssa tiukat neuvottelut. Kuski kiemurteli kuin mato koukussa, eikä poliisien kasvoilla käynyt edes aavistusta sympatiasta.

Välillä he pyysivät minulta ja seuralaiseltani passit tarkastettavaksi ja kehottivat meitä käyttämään viereisen huoltoaseman taukotiloja. Sanoin naureskellen, että koska teillä on meidän passit, emme taida lähteä tästä minnekään.

Poliisin ilme oli niin tiukka ja huumorintajuton, että ymmärsin pissataukokehotuksen olevan pikemminkin määräys kuin ehdotus.

Pitkien neuvottelujen jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa. Kuski säästyi myös sakoilta, koska omien sanojensa mukaan tiesi mistä narusta vetää. Mielessäni kävi, että ne narut saatoimme olla myös minä ja toimittajakollegani. Ei sillä, että olisimme olleet jotenkin ylettömän hemaisevia auto–lentokone–auto -reissaamisen jäljiltä, mutta ehkäpä median läsnäolo lievensi poliisien tiukkuutta. Tai sitten poliisit tosiaan heltyivät kuskin heille kuulemma lupaamille kahveille.

Kuljettajamme kertoi, että jos sakot olisivat rapsahtaneet, ne olisivat keventäneet hänen kukkaroaan noin 110 eurolla. Summa on melkoinen kun ottaa huomioon, että kroatialaisten keskimääräinen palkka pyörii reippaasti tonnin alapuolella.

Suomen poliisikin jakaa kännykkään ajon aikana puhuville nuhteita ja sakkoja, mutta en ole kuullut yhdenkään tuttuni moisia vielä saaneen.

Kroatialainen kuskimme kertoi, että Italian poliisi rapsauttaa mielellään sakot puhelimessa juoruavalle kuskille. Ylinopeuden suhteen he eivät ilmeisesti ole niin tarkkoja, sillä jos olisivat, saisivat he seistä jatkuvasti tien poskessa ripittämässä kuskeja.

– Mutta Sveitsin poliisi se vasta tiukka onkin. Sain siellä kerran ylinopeudesta 800 euron sakot. Tällä Italian ja Kroatian välisellä tiellä ajoin viime viikolla noin kahtasataa, kun oli vähän kiire, kuski kertoi naureskellen.

Nyökyttelimme ja sanoimme ”ahaa”. Jos olisimme kannustaneet häntä jatkamaan, olisi muitakin rikkeitä varmasti löytynyt.

Jäin miettimään, että missä tilanteessa sakkohistoria ja muiden rikkeiden kertominen ovat omiaan nostamaan asiakkaan luottamusta taksiin.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .