Kolumni: Arkaileva tuuliviiri peruutustutkana – peräkärrykoreografia kiehtoo kokematonta

En ole koskaan vetänyt autoni perässä minkäänlaista kärryä tai vaunua. Tästä johtuen katsonkin aina ihmeissäni ja suurta kunnioitusta tuntien kuinka kuskit osaavat peruuttaa yhdistelmää ilman, että taittuva kärry rikkoo takavalon tai tulee lipsahtaneeksi ojaan.

Vaikka en itse osaa, katson oikeudekseni kuitenkin arvioida muiden suoritusta. Ja niille, jotka tästä älähtävät, sanon vaan, että eivät ne neuvoja jakelevat penkkiurheilijat tai laulukilpailujen kotituomaritkaan mitään itse osaa.

Seurasin pari päivää sitten itselleni tuntemattoman pariskunnan peruuttelua huoltoasemalla. Minä tankkasin autoa ja säädin jotain muutakin heidän peruuttaessaan autoa peräkärryn lähelle.

Mies ajoi ja nainen ohjeisti. Operaatio kesti hämmästyttävän kauan ja sisälsi useita eteen, sivulle ja taakse suuntaavia liikkeitä. Kiehtovinta koreografiassa olivat naisen ohjeet. Yritin vimmatusti ymmärtää hänen logiikkaansa. Kädet kävivät jokaisessa ilmansuunnassa ja sisälsivät paljon pyöriviä liikkeitä ja eleitä, jotka olisivat nähdäkseni voineet yhtä hyvin tarkoittavan ”hyvä, hyvä” tai ”ei, ei”. Välillä näytti siltä, että hän oli inhimillisen peruutustutkan sijaan sinfoniaorkesterin kapellimestari.

Mies näytti hyväntuuliselta ja kärsivälliseltä – Nainen vähän epätoivoiselta ja ennen kaikkea varovaiselta.

Mietin miksi homma ei etene. Kumpi tässä on se tohelo? Oliko nainen auttamattoman huono opastaja vai mies niin heikko kuski ja neuvojen vastaanottaja, että naisen tapa ohjata oli ainoa mahdollinen. Ehkä nainen oli kokeillut jo perinteistä ”peruuta ja stop” -käsiliikesarjaa ilman toivottua tulosta. Ehkä autossa oli jo kolmannet takavalot rikkoutuneiden tilalla. Tai ehkä naisella ei ollut ajokorttia, eikä siksi kovin syvällistä käsitystä auton kääntösäteistä.

Kun auto oli lopulta naisen mielestä oikeassa kohdassa, mies nousi autosta selkäkipuisen oloisesti. Ei siis ketterästi ja rempseästi, vaan ikään kuin jokaista askeltaan varoen.

Naisen ”apua pysäytä heti tai törmäät” -komento oli jättänyt auton noin kahden metrin päähän kärrystä. Mies tarttui kahvaan ja veti kärryn vaivalloisen oloisesti auton luo. Nainen seisoi vieressä kädet taskussa. Kun mies hymyili leveästi, olin erottavinani hänen päänsä päällä sädekehän. Saattoi se tosin olla tuskanhien pisarointiakin.

Miehen ylettömästä kärsivällisyyden määrästä pystyi päättelemään yhden varman asian. Nimittäin sen, että kyseessä ei ollut vanha aviopari. Veikkaan, että olivat tutustuneet eilen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .