Kolumni: Armeijan pehmoilu suututti machot

Alkuvuodesta Britannian tv- ja radiokanavilla alkoi pyöriä armeijan mainoksia, jotka loivat saarivaltakunnan puolustusvoimista uudenlaisen kuvan.

Aikaisemmin armeijaa oli markkinoitu iskulauseella ”ole ykkönen”, mutta markkinatutkimuksen mukaan nuoret britit pitivät lausetta vanhahtavana, elitistisenä ja luotaantyöntävänä. Tällä kertaa mainokset päättyivät lauseeseen ”löydä joukko, johon kuulut.”

Mainoksissa kerrottiin muun muassa, että armeijassa voi tulla kaapista, siellä saa näyttää tunteensa ja harjoituksista voi pitää rukoustauon.

Brittiarmeija kamppailee rekrytointiongelmien kanssa, ja uusien mainosten oli tarkoitus houkutella palvelukseen ihmisryhmiä, jotka on perinteisesti ollut hankala tavoittaa. Tällaisia ovat esimerkiksi naiset, muslimit ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat.

Merkillepantavaa oli, että äänessä olleet sotilaat vertasivat armeijaa edellisiin työpaikkoihinsa.

Nainen ei ollut saanut siellä ääntään kuuluviin, muslimin ei puolestaan ollut annettu rukoilla.

Armeijassa olisi toisin.

Koska Britanniassa armeija on työpaikka, ei elämänvaihe niin kuin Suomessa, se kilpailee työntekijöistä muiden organisaatioiden kanssa. Kenties siksi maiden puolustus­voimilla on hyvin erilaiset julkisuuskuvat.

Brittiarmeijalla on paineita näyttäytyä hyvänä ja moniarvoisena työnantajana, kun taas Suomen armeijan ei ole pitänyt vaivautua samanlaiseen imagonrakennukseen.

Moni britti haluaisi kuitenkin vaalia armeijan machoa julkisuuskuvaa, ja tuoretta mainoskampanjaa on kritisoitu etenkin armeijan omista riveistä.

Kriitikoiden mielestä pehmeällä viestillä ei tavoiteta taisteluhaluisimpia ihmisiä. Osa tulkitsi, että kampanjan takana on pyrkimys poliittiseen korrektiuteen.

Armeijan johdossa oleva kenraali Sir Nick Carter kuitenkin puolusti kampanjaa kylmällä tosiasialla: armeijalla ei ole tarpeeksi henkilö­kuntaa.

Koska väestörakenne on muuttunut, armeija ei saa täytettyä henkilöstövajetta laajentamatta rekrytointi­kohderyhmäänsä.

Kampanjan innoittamissa kannanotoissa toistui usein, että armeija voi kaikin mokomin olla moninainen, mutta moninaisuuden ei pitäisi olla rekrytoinnin itse tarkoitus. Tällaiset kannanotot sivuuttivat sen, että kaikkiin ihmisiin, taisteluhaluisiinkaan, ei uppoa samanlainen viesti.

Adrenaliinia kaipaava kristitty heteromies tuskin jättää sotilasuraa väliin sen takia, että armeija lähettää vaihteeksi rohkaisevan viestin marginaaliin jääneille ryhmille. Hän tuntee kuuluvansa joukkoon todennäköisemmin kuin nuori nainen, homomies tai muslimi, koska hän ollut historiallisesti armeijan ydinkohderyhmää – sen myönsi Sir Nick Carterkin.

Jos maanpuolustukseen tarvitaan myös marginaaliin jääneiden ihmisryhmien panosta, voi heidän luottamuksensa voittaminen vaatia vähän ”pehmopuhetta”.

Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .