Kolumni: Docventures saa paljon anteeksi

Välillä on tuntunut siltä, että Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Docveturesista alkaa olla puhti pois.

Moneen kertaan palkittu dokumentti-keskusteluohjelma on toistanut itseään sekä teemoiltaan että vierailtaan. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Olli Ruohomäki oli viime viikolla Docventuresissa kolmatta kertaa kahden vuoden sisään. Toisella tuotantokaudella käsiteltiin korruptiota, neljännellä suhmurointia, kuudennella virkavallan väärinkäytöksiä...

Lisäksi Docventuresin suhtautuminen ohjelmassa esitettäviin dokumentteihin on imelä. Siihen nähden, että Rantala saarnaa joka käänteessä kriittisen ajattelun puolesta, hän tarkastelee dokumenttielokuvia hämmästyttävän kritiikittömästi. Esimerkiksi hehkutettu vankiladokumentti The Work jätti käsittelemättä monia siinä esitettyihin metodeihin liittyviä kriittisiä näkökulmia.

Mutta toisaalta. Kun kuuntelin Docventuresin radiokeskustelua nuorten miesten ongelmista, alkoivat ohjelman puutteet tuntua mitättömiltä.

Sillä pahoin pelkään, että jos Docventures ei tekisi tällaista, kukaan muukaan Suomessa ei tekisi. Docventures nostaa tärkeitä asioita poikkeuksellisella tavalla esiin. Somea, radiota, televisiota ja kirjoitettuja juttuja yhdistelevä ohjelma antaa mahdollisuuden käsitellä asioita syvällisesti, kiireettömästi ja moniäänisesti.

Julkisuudessa Docventuresia on kehuttu etenkin tv-dokumenteista ja -keskusteluista.

Itse olen eri mieltä. Parasta Docventuresia kuulee radiossa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .