Kolumni: Erdogan sotkee myös Naton verkot

Nyky-Turkin edeltäjää, Osmanien valtakuntaa, kutsuttiin yli sata vuotta sitten ”Euroopan sairaaksi mieheksi”. Nimitys tuli siitä poliittisesta ja taloudellisesta rappiosta, mihin aikanaan niin mahtava valtakunta oli ajautunut.

Turkin nykyinen presidentti Recep Tayyip Erdogan nimitteli puolestaan EU:ta Euroopan uudeksi sairaaksi mieheksi kampanjoidessaan omien valtaoikeuksiensa laajentamisen puolesta viime vuonna.

Tänään on toinen ääni kellossa. Markkinat näyttävät menettäneen luottamuksensa Erdoganin hallintoon, ja Turkin liiran isompi romahdus voi olla lähellä.

Silloin toki laineet löisivät lujaa Eurooppaankin, koska kolme eurooppalaista suurpankkia – Espanjan BBVA, Italian UniCredit ja Ranskan BNP Paribas – ovat Turkissa merkittäviä lainoittajia.

Riski on siinä, että liiran vielä heikentyessä turkkilaiset lainanottajat eivät pystyisi enää hoitamaan euroina otettuja lainojaan. Ulkomaiset valuuttalainat kattavat jopa 40 prosenttia Turkin pankkisektorin varoista.

EU:lle pankkikriisit ovat tuttuja ja niihin varautumista on parannettu. Liiran vuoristoradasta voidaan selvitä.

Kriisin poliittinen ulottuvuus on sen sijaan se, millä voi olla paljon syvällisemmät ja pitkälle tulevaisuuteen yltävät seuraukset.

Presidentit Erdogan ja Donald Trump ovat läpsineet viime aikoina toisiaan kasvoille siihen tahtiin, että voi vain kuvitella, mikä olisi sotilasliitto Naton toimintakyky tositilanteessa.

Naton neuvostossa päätöksenteko perustuu yksimielisyyteen ja juuri nyt sitä yksimielisyyttä ei näytä olevan mistään.

Pastori Andrew Brunson on vain yksi niistä ihmisistä, jotka USA haluaisi vapaaksi Turkista ja Fethullah Gülen vastaavasti vain yksi niistä USA:han paenneista, jotka Turkki haluaisi sulkea vankiloihinsa.

Eikä kyse ei ole vain Turkin ja Yhdysvaltain välisestä väännöstä vaan Turkin ja koko läntisen maailman välisestä pitempiaikaisesta konfliktista.

EU-maista Saksa on johtava gülenistien suojasatama. Hollanti taas esti Turkin ulkoministerin maahantulon viime vuonna perustuslakikampanjoinnin aikana. Itävalta vaati samoihin aikoihin Turkin EU-neuvottelujen keskeyttämistä, mihin Turkki vastasi estämällä Itävallan Nato-rauhankumppanuus- ­yhteistyön.

Nato muutti nopeasti sääntöjään siten, että yhteistyö pystyi jatkumaan paitsi Itävallan myös kaikkien muiden rauhankumppaneiden kanssa, mutta ilman muuta tapahtuma osoitti sotilasliiton Akilleen kantapään. Varsinkin kun Erdogan samaan aikaan flirttaili avoimesti Vladimir Putinin Venäjän kanssa.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on nytkin Turkin pääkaupungissa Ankarassa kuiskimassa Erdoganin korvaan. Ruotsissa syyskuun vaaleissa mahdollisesti valtaan nouseva porvarikoalitio voi kolkutella Naton ovia, ja Venäjä tarvitsee jonkun joka pitää säpin tiukasti kiinni.

Tosipaikan tullen Turkin veto-oikeudet ovat Natossa tietenkin vain paperia. Pykäliä voidaan kiertää, jos löytyy riittävä poliittinen tahto, kuten Itävallankin tapaus osoitti.

Epävarmuutta nykyinen tilanne joka tapauksessa luo, koska Turkillakin on Natolle valtava geopoliittinen merkitys. Sitä ei olisi varaa luovuttaa Venäjän temmellyskentäksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .