Kolumni: Hittibiisi jäi esittämättä

JYP on kuin Paula Koivuniemen keikka ilman Aikuista naista.

Kaikki on hyvin, mutta jotain puuttuu.

Nordenskiöldinkadun hokilta haisevan hallin käytävillä samoili kiirastorstai-iltana turhautuneita hurrikaanikiekkoilijoita. Antti Suomelan rehellinen liikutus kosketti.

Ajatus oli karu. Helvetti, me juutuimme mitättömille sijoille. Taas.

Tällä JYPillä piti saada enemmän, enemmän kuin Euroopan mestaruus. Kaikki oli pedattu, joukkue oli rakennettu, pelaajat oli valmisteltu, juonet oli kyhätty.

Urheilu on pähkähullua ahnehtimista, mutta he eivät himoinneet mitään tyhjän päällä. Kaikki ymmärsivät, että heissä oli potentiaalia myös Suomen valloitukseen. Ryhmä oli ehyt, se taisteli viimeiseen asti. Ei vain riittänyt.

Kuten ei edelliskeväänä, sitä edellisenä ja sitä ja sitä.

Jotain on uupunut. Kelpo kupletteja JYP on vetäissyt, mutta hittibiisi on jäänyt esittämättä.

JYP on kuin stand up -koomikko. Se osaa puhua ja esiintyä luontevasti. Mutta vitsit eivät räjäytä tajuntaa.

Hurrikaanileiri on hyvin sitoutunut, taikinajuurella leivottu. Mutta samalla se on myös vakavikko, vähän totinen. Voi olla, että kopissa lentää läppä, mutta ulospäin tällainen fiilinki ei välity.

Rentous ja huumori ovat menestyvälle urheilujoukkueelle välttämättömiä raaka-aineita. Niiden kautta syntyy tunne. Ja juuri flowta JYP-pelaajat myönsivät HIFK-sarjankin aikana kaivanneensa.

JYP ei pelannut virkamieskiekkoa. Mutta ei myöskään rock`n roll -lätkää.

On paljon muutakin: rakenne ja rasitus. JYPillä oli aito ”luokkakokouskausi”. Isot ikonit olivat lähes täysimääräisesti koolla. He ovat kovia kiekkoilijoita, mutta eivät enää varsoja. Vauhdikkaan nykyjääkiekon vaatimuksiin vastaaminen on jo vaivalloista.

Siksikin kauteen mahtui sekä samppanjaa että jogurttia, sekä komeaa juhlaa että väsynyttä arkea. Hurrikaanijoukkueesta ei koskaan tiennyt, se meni ylös ja tuli alas. Oli latautunut tai sitten ei ollut.

Puolivälieräsarja sementoi. Moni – minä mukaan lukien – kuvitteli, että panoksen ja HIFK:n myötä JYP on asialla alusta asti. Ei ollut. Meno oli yhtä ympäripyöreää kuin runkosarjassa.

JYP antoi vastustajan tehdä aloitteet.

CHL:n arvoa seura on aina korostanut. Siinä ei ole mitään pahaa, mestaruus oli huippujuttu – ja osoitus joukkueen kyvyistä silloin kun tunnetila on tapissaan. Mutta kiistatta Eurooppa peri rajut verot.

Nyt ne maksettiin mätkyinä.

Kuudes puolivälierä oli järjestysnumeroltaan 81:s otteluilta tällä kaudella. CHL vei kliimaksivaiheessa sekä henkistä että fyysistä energiaa.

Trinec ja Växjö imaisivat varastot tyhjiksi, eivätkä ne ehtineet täyttyä uudestaan ennen kotiliigan playoffeja.

Näin se on siis Liigassa mennyt, jo aika kauan. Tarkemmin sanottuna ne viisi kautta, jotka JYPin peräsintä on pitänyt Marko Virtanen.

Kiihkeimmät fanit eivät säästä sanojaan, somessa on luettavissa järjetöntä vihapuhetta. Se voidaan luokitella harhaiseksi. Virtanen on saanut aikaan paljon hyvää.

Avoin pitää silti olla. Kysymyksiä on esitettävä. Joukkue on yleensä aika lailla valmentajansa näköinen. Niin on tämäkin JYP Virtasensa oloinen. Asiakeskeinen, varautunut, ei kovin hilpeä.

Seuraavasta kaudesta on sovittu. Vaikea sanoa, onko se seurajohdolta virhe vai ei. Edessä häämöttää kevät 2019, joka ei mahdollisesti poikkea keväästä 2018.

Vaarana on, että hittibiisi jää esittämättä myös vuoden päästä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .