Kolumni: Hyväksyn sinut Marie Kondo

Muistan sen hetken, jolloin aloin vihata tavaraa.

Teimme lapsuudenkodissani joka viikko perjantaisiivouksen. Minun vastuullani oli erilaisten tasojen ja pöytien siistiminen.

Se oli hauskaa. Sain käyttää järjestelykykyäni, työskennellä itsenäisesti ja nähdä nopeasti työn tulokset.

Homma vain kävi kerta toisensa jälkeen vaikeammaksi. Pöydille ilmestyi aina uusia astioita, koriste-esineitä ja käsityötarvikkeita. Kirjoja, jotka eivät mahtuneet kirjahyllyyn. Lehtiä, jotka eivät mahtuneet lehtikoriin. Se ahdisti ja turhautti.

Ahdistus on jatkunut läpi elämän. Nykyään huolestun joulusta lokakuussa, kun pohdin, minne kaikki lasten lahjatavarat saadaan mahtumaan.

Muistan sen hetken, jolloin aloin vihata Marie Kondoa.

Se tapahtui heti, kun tajusin, että Kondo on kaupallistanut minun ahdistukseni. Tuntui ärsyttävältä, että joku tekee miljoonabisnestä kertomalla ihmisille, että heidän ei kannata täyttää kotejaan tavaralla. Tai että kannattaa luopua vaatteista, joita ei käytä.

Itse tein samat oivallukset siivouspäivänä 10-vuotiaana. Miksi minusta ei ole tehty menestyssarjaa Netflixille?

Katsoin Marie Kondo: Kodit järjestykseen -tv-sarjaa aluksi ristiriitaisin tuntein. Kumpaa vihaisin enemmän: Kondoa vai tavaraa?

Pian selvisi, että jatkuvasti hymyilevä ja lystikkään kuuloisesti japania puhuva Kondo on oikeastaan aika ihana. Amerikkalaisten tavaravuoret sen sijaan saavat huokaisemaan, että onneksi en siivonnut noita koteja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .