Kolumni: Joskus jääräpäisen konservatiivinkin on pakko muuttaa mieltään

Se tapahtui, kun olin nuori alakoululainen joskus 1980-luvun alkupuolella. Jostain minulle tuntemattomasta syystä aloin ahmia kotona urheilukirjallisuutta.

Yksi suosikeistani oli Huippu-urheilun maailma -kirjasarja. Sen jalkapallo-osiosta löytyi erityisen kiehtova tarina, jossa kerrottiin kaappausdraamasta, sekavista seurasiirroista ja loistavasta pelaajasta, joka parhaiten muistetaan Real Madridin 1950-luvun valkoisen baletin ykköstanssijana.

Tuolloin päätin, sekuntiakaan mestarin pelaamista näkemättä, että Alfredo Di Stéfano on kaikkien aikojen paras jalkapalloilija. Osin valintani oli kapinallisuutta, koska Pelén nimeäminen olisi ollut liian tavanomaista.

Mutta ei valinta missään tapauksessa huono ollut. ”Valkoinen nuoli” oli loistava jalkapalloilija, ja kokonaisvaltaisena ympäri kenttää taidoillaan hurmanneena pelaajana Di Stéfano oli ainakin 20 vuotta edellä aikaansa.

Lukuhetkistäni on kulunut yli 35 vuotta. Silti olen muistaakseni aina vastannut Alfredo Di Stéfano, jos joku on kysynyt maailman parasta jalkapalloilijaa kautta aikojen.

Jatkossa taitaa kuitenkin olla niin, että vastaus muuttuu. Vaikka olen konservatiivinen, nostalginen ja jääräpäinen, on viimeistään kuluva kausi kääntänyt pääni.

Minunkin on pakko tunnustaa, että jälleen kerran aivan ihmeellistä kautta pelaava Lionel Messi on kaikkien aikojen paras.

Tarvitseeko Messiä perustella? Eipä varmaankaan. Jokainen jalkapalloa seuraava katsoja on voinut viimeisen 15 vuoden aikana onnitella itseään. On etuoikeutettua elää yhtä aikaa maailman suosituimman urheilulajin suurimman neron kanssa. Ja vieläpä television aikakaudella, jolloin otteita pääsee näkemään lähes jatkuvasti.

Tällä kaudella Messi on hiponut täydellisyyttä kenties lähemmin kuin koskaan ennen. Ja aivan varmasti Barcelona, joka lienee Euroopan tämän hetken paras seurajoukkue, on enemmän Messin varassa kuin koskaan aiemmin. Kaudella 2011–12 Messi teki peräti 73 maalia, mutta tuolloin Barcelona oli keskikentällä dominoineen Xavin johdolla kokonaisuutena tasokkaampi joukkue ja Messin merkitys sille pienempi.

Omat puutteensa on maailman parhaallakin. Messin kohdalla puute on, että hänen mainetekonsa ovat pääasiassa Barcelonan paidassa. Arvostan seurauskollisuutta paljon, mutta penkkiurheilijan näkökulmasta olisi ollut hienoa nähdä, olisiko Messi ollut yhtä ylivoimainen jossain toisessa seurassa.

Nyt Messin esiintymiset ilman Barcelonan paitaa ovat Argentiinan maajoukkueesta. "Kirpun" maajoukkueuraa pidetään usein vaatimattomana, koska hän ei ole johdattanut Argentiinaa maailmanmestariksi, mutta eihän se lopulta Brasilian kisoissa 2014 kauas jäänyt.

Ilman MM-kultaa joku saattaa yhä rankata Messin esimerkiksi Pelén tai jopa epätasaisen uran pelanneen Diego Maradonan taakse. Minuun Messin jääminen ilman maailmanmestaruutta ei ole parhaan pelaajan valitsemisessa koskaan vaikuttanut.

Ai miksikö? No siitä syystä, että kolmea eri maata (Argentiina, Kolumbia, Espanja) urallaan edustanut Alfredo Di Stéfano ei koskaan edes pelannut MM-kisoissa.

Huippu-urheilun maailmassa Di Stéfano totesi, että täydellisimmillään jalkapalloilu on maalaustaidetta ja piti itseään sekoituksena Rembrandtia ja Picassoa.

Olisiko Messi sitten Michelangelo? 15 kauden ajan Messi on luonut Barcelonassa Sikstuksen kappelin freskoja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .