Kolumni: Karkotuskeskuksen arjessa myös häivähdys toivoa

Suomen mediassa julkaistaan silloin tällöin juttuja Thaimaan pääkaupungin Bangkokin karkotuskeskuksesta. Sinne päätyvät ne viisumin ylittäjät, joilla ei ole varaa maksaa viisuminylityssakkoa. Keskuksesta pääsee pois vain, kun järjestää itselleen lentolipun pois Thaimaasta.

Keskusta kutsutaan monilla lempinimillä, kuten ”apinatalo” ja oloja keskuksessa on kuvailtu sietämättömiksi. Tilat ovat ahtaita, eikä kaikille riitä edes makuupaikkaa. Majoitustiloista ja karkotuskeskuksen todellisesta arjesta voivat kertoa vain siellä majailleet, koska vieraita ei asuintiloihin päästetä.

Karkotuskeskuksessa on kuitenkin mahdollista vierailla tervehdyskäynnillä tapaamassa sinne joutunutta. Pääsin käymään karkotuskeskuksessa kansainvälisen vapaaehtoisystäväringin mukana elokuussa 2018.

Vapaaehtoisten vierailijoiden visiittejä koordinoiva ulkomaalainen Bangkokissa asuva nainen varotti minua ennakkoon; paikka on karmea ja varmasti tulen syvästi järkyttymään näkemästäni.

Parikymmentä vuotta sitten olisin saattanutkin järkyttyä, mutta kaikki on niin kovin suhteellista. Olen haastatellut useita Egyptin vankiloissa olleita ja niihin kuvauksiin verrattuna vierailu karkotuskeskuksessa oli loppujen lopuksi positiivinen yllätys.

Vierailut on tarkasti koordinoituja. Jokaisen vierailijan pitää jonottaa luukulle, jonne jätetään paperille täytetyt henkilötiedot ja passikopio. Vierailijalla pitää olla myös tarkka tieto keskuksessa olijasta nimeä ja koodinumeroa myöden. Tarkasti ilmoitettuna ajankohtana vierailijat päästetään sisään huoneeseen, jonka lukittavaan lokerikkoon pitää jättää laukku ja kännykkä, mukana saa olla paperia ja kynä sekä lähinnä ruoka- ja hygieniatarvikkeita tuliaisena sisällä olevalle ihmiselle.

Tapaamishuone on iso halli, jonka toiselle reunalle verkkoaidan taakse pääsevät keskuksesta ne, joita joku on tullut tapaamaan. Verkkoaidan edessä on reilun metrin levyinen käytävä, jossa vartija kävelee edes takaisin. Vieraat ovat käytävän toisella laidalla samanlaisen verkkoaidan takana.

Meteli sattuu korviin ja kommunikointi on hankalaa kun useampi sata ihmistä yrittää huutaen keskustella käytävän yli. Huulilta luku tai paperille viestin kirjoittaminen toimivat keskustelua paremmin.

Tapaan Afrikasta lähtöisin olevan keskuksessa useamman kuukauden olleen opettajamiehen perheineen. Pariskunta oli Thaimaassa laittomasti työssä vuosia ja heidän lapsensa ovat syntyneet Thaimaassa. Karkotuskeskukseen he joutuivat jäätyään kiinni poliisiratsiassa. Perhe on onnistunut saamaan YK:n pakolaisjärjestön kautta apua päästäkseen pois keskuksesta ja maasta.

Perhe on pukeutunut siisteihin vaatteisiin ja kaikki perheenjäsenet näyttävät terveiltä ja hyväkuntoisilta. Perheenisä valittaa iho-ongelmista ja siitä, että lapsille luvatut rokotukset ovat myöhässä. Lapset asuvat keskuksen majoitustiloissa äitinsä kanssa ja näkevät isäänsä vain kun molemmat vanhemmat saavat vieraita. Haluan säästää perheelle mahdollisimman paljon aikaa yhdessäoloon vierailuhetken aikana.

Arki keskuksessa on varmasti karua, mutta pariskunnan silmissä vilkkuu häivähdyksiä ilosta ja paljon toivoa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .