Kolumni: Kilpaurheilun jalanjälki on ympäristön kannalta niin likainen, törkyinen ja rasittava, että urheilun on pakko havahtua ja muuttua

Jääkiekko ei pelasta maapalloa.

Amerikkalaiset ammattilaisliigat eivät pelasta maapalloa, jalkapallon Mestarien liiga ei pelasta, arvokisat eivät, moottoriurheilu ei.

Päinvastoin: kilpaurheilun jalanjälki on apua huutavan ympäristön kannalta likainen, niin törkyinen ja rasittava, että urheilun on pakko havahtua ja muuttua.

Säilyttääkseen hyväksyttävyytensä.

Sitä kautta olemassaolonsa.

Lukemat ovat mielipuolisia.

Kanadalainen verkkosivusto TSN laski jo kolme vuotta sitten, että NHL-pelaaja viettää yhden runkosarjakauden aikana useita vuorokausia Pohjois-Amerikan taivaalla. 31 seuraa lentää charter-koneilla mannerta ristiin rastiin yhteensä yli kaksi miljoonaa kilometriä. 2015 piti ennätystä San Jose Sharks: yli 81 000 kilometriä.

On surullisen koomista, että Winnipeg Jets ja Florida Panthers töhöttävät Atlantin yli pelaamaan marraskuun alussa kaksi NHL-ottelua Helsingin Ilmalan areenassa.

Sama mättö koripallon NBA:ssa, amerikkalaisen jalkapallon NFL:ssä, venäläisvetoisessa KHL:ssä, jalkapallon euroliigoissa ja ties missä turnajaisissa.

Miten kauan tämä voi jatkua?

Hapuileva veikkaukseni on, että vuonna 2030 urheilun ei sallita enää röyhkeästi ökyillä ilmaston kustannuksella. Jos järjen kanssa mentäisiin eteenpäin, ei niinkään kauan.

Mutta ihminen jättää aika usein järjen asemalle.

Moottoriurheilu joutuu ennen pitkää ahtaalle.

”Uskon, että pelkkä sähköauto ei lyö ihan äkkiä rallissa läpi. Ei se varmaan hirveän paljon kiinnosta, jos ei kuulu mitään muuta kuin vähän kivien lentämistä”, Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkinen sanoi Talouselämän haastattelussa heinäkuussa.

”Sähköautot eivät ole vielä useaan vuoteen varteenotettava vaihtoehto MM-rallin kilpailuissa”, autourheilun kattojärjestön AKK:n puheenjohtaja Juhani Pakari arveli samassa kuussa.

Kommentit ovat sinänsä ymmärrettäviä. Autojen sähköinen teknologia ei vielä mahdollista pitkiä siirtymätaipaleita. Kommenttien taakse ei kuitenkaan voi kätkeytyä huit hait kintaalla viitaten. Ralliautoilun sisällä on insinöörigenressä kalkuloivia nokkelia ihmisiä. Heidän velvollisuutensa on ponnistella, että laji ja ilmasto olisivat parempia kavereita.

Olankohautuksilla ei pitkälle pötkitä. Jos ralli ja formula heittäytyvät välinpitämättömiksi ja keräävät mainetta vastuuttoman urheilun mannekiineina, kuka tietää miten kauan Keski-Suomen sorateillä ja Monacon kaduilla paahdetaan.

Rallicross on jo ajassa kiinni. Lajissa siirrytään sähköautoihin 2020.

Pyeongchangin talviolympialaisissa kinastelin kollegani kanssa. Hän kyseenalaisti Enni Rukajärven periaatteet. Lumilautailija on ilmoittanut luonnon suojelemisen sydämenasiakseen, mutta lentelee lautansa kanssa ympäri maapalloa.

En tunne Rukajärveä hyvin, mutta jotenkin osaan luottaa häneen ja hänen moraaliinsa. Kun raja ylittyy, Rukajärvi hakee pulverilumensa Lapista.

Eikä siihen taida kauan mennä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .