Kolumni: Kovaa peliä ihmisten vapaa-ajasta

Monia asioita tulee pidettyä itsestään selvänä. Kuten sitä, että elokuva kestää 90–120 minuuttia. Poikkeuksia löytyy kumpaankin suuntaan, mutta se ei suurta kuvaa mitenkään muuta. Oma teoriani on, että elokuvan täydellinen pituus on sata minuuttia. Ai, millä perusteella? Sillä, että olen vahvasti sitä mieltä.

Sanotaan että some ja mobiililaitteet ovat tehneet meistä kärsimättömiä. Lisäksi ihmisillä on muuten vaan paljon tekemistä elämässään. Elokuva taistelee ihmisten vähästä vapaa-ajasta, ja sillä on nykyään ennätysmäärä kilpailijoita.

Mitäpä jos lanseerattaisiin tunnin pituiset elokuvat? Niitä esitettäisiin teattereissa, kuten nykyleffojakin, ja sitten aikanaan katsottaisiin kotona. Elokuvan muotoa ei ole tarpeen uudistaa, vain pituus. Kyse olisi yhä tarinoista ja tunteista.

Tunti vapaa-aikaa mahtuu ihmisten elämään paremmin kuin kaksi tuntia. Silti todellisuuspaon määrä olisi sama. Kukaan ei ole koskaan väittänyt, että 120-minuuttinen elokuva on pituutensa vuoksi selvästi parempi kuin 90-minuuttinen.

Lippujen hinnat olisivat vähän yli puolet normaalista. Teatteri ehtii esittää tunnin elokuvan illan mittaan useamman kerran, mikä tuo lisää tuloja. Lisäksi tunnin elokuva valmistuu halvemmalla kuin kaksituntinen. Kaikki voittavat.

Tunnin elokuva tuntuu täydelliseltä viihdetuotteelta juuri tähän aikaan. Ja jos idea ei miellytä, ihmiset voivat aina äänestää lompakollaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .