Kolumni: Mätää katkua washingtonilaisten keuhkoihin

Washington D.C. hengittää politiikkaa, mutta viime aikoina keuhkoihin on vedetty poikkeuksellisen mätää katkua.

Brett Kavanaugh’lle lauantaina ojennettu elinikäinen työsopimus on repinyt riekaleiksi korkeimman oikeuden perinteikkään aseman puoluerajat ylittävää luottamusta nauttivana hallinnon kivijalkana. Kavanaugh'n esittämät vihjailut demokraattien salajuonesta ja ajojahdista ovat olleet ennenkuulumattomia. Niin korkeimman oikeuden kuin Kavanaugh'n henkilökohtaisenkin luottamuksen palauttamisesta tulee valtaisa haaste.

Saaga on ollut naisten oikeuksien näkökulmasta kivuliasta seurattavaa. Kavanaugh´n puolustuspuheenvuoro torstaina 4.10. ilmestyneessä Wall Street Journalissa kuvaa osuvasti tulevan korkeimman oikeuden tuomarin mielenmaiseman vahingollisuutta; Kavanaugh hakee tekstissä synninpäästöä aviomiehenä, poikana ja isänä, ja tulee näin merkityksellistäneeksi naiset ensisijaisesti näiden miessuhteiden kautta.

Vaikka todisteita herran syyllisyydestä seksuaaliväkivaltaan ei pikatutkinnassa löydetty, on työhaastattelua vaikea vetää pahemmin vihkoon. Suoranainen valehtelu sekä tunteellinen ja Yhdysvalloissa vallitsevaa rajua poliittista kahtiajakoa kärjistänyt esiintyminen senaatin kuulemisessa antavat vankan perustan epäillä Kavanaugh’n kykyä toimia puolueettomana korkeimman oikeuden jakajana.

Täällä Washingtonissa naisten oikeuksien puolustajien viha ja pettymys on ollut käsinkosketeltavaa. Torstainen Kavanaugh’n vastainen mielenosoitus korkeimman oikeuden palatsin edessä johti satoihin pidätyksiin. Lauantaina suomalaispoppari Almankin tähdittämällä All Things Go -festivaalilla desibelit nousivat taivaalle feminsitiartisti Billie Eilishin käynnistämän rytmikkään “Fuck Brett Kavanaugh” -huutomyrskyn aikana.

Kavanaugh´n nimityksestä huolimatta läsnä onkin samanaikaisesti myös täysin päinvastainen trendi. Metoo-liikkeen käynnistämät aallot ovat muuttaneet poliittista keskustelukulttuuria pysyvästi, ja yhä useammat poliitikot ja kansalaisvaikuttajat ovat ottaneet tiukan nollatoleranssin seksuaaliseen häirintään. Lisäksi Kavanaugh’n tapauksen arvioidaan passivoivan monia republikaanien naisäänestäjiä, mikä tulee satamaan suoraan demokraattien jo valmiiksi lupaavantuntuiseen laariin marraskuun 6. päivänä käytävissä välivaaleissa.

Tämän momentumin harjalla demokraattien ehdokaslistoille on noussut iso joukko raikkaita uuden polven naisehdokkaita. Bronxista ponnistavan 28-vuotiaan Alexandria Ocasio-Cortezin läpimenoa edustajainhuoneeseen kaikkien aikojen nuorimpana naisena pidetään lähes varmana, ja Michiganissa Rashida Tlaibilla on puolestaan kutkuttava tilaisuus valloittaa Capitol Hill ensimmäisenä musliminaisena.

Kongressi, kuten mikään muukaan poliittinen elin, ei ole immuuni laajemmille yhteiskunnallisille kehityskuluille. Parhaimmillaan edustuksellisen demokratian instituutiot heijastelevatkin koko kansan kirjoa, olivatpa rivit sitten kuinka hajallaan tahansa. Polarisoitumiskehityksen myötä kompromissien ja kultaisen keskitien hohto on hiipunut merkittävästi. Myös tulevissa vaaleissa tilannetta kärjistetään tarkoitushakuisesti yhä pidemmälle puoluekentän molemmilla laidoilla. Kuminauha ei kuitenkaan veny loputtomasti, ja sen katkeaminen tulee räpsähtämään yhteiskunnallisena levottomuutena kaikkien sormille, puoluekirjaan katsomatta.

Kirjoittaja on syksyn Washingtonissa työskentelevä maailmanpolitiikan opiskelija Helsingin yliopistosta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .