Kolumni: Mielipahaviihdettä

Se että ihmisille aiheutetaan tahallaan mielipahaa ei ole tv-viihdettä, kirjoittaa Marko Ahonen.

Otetaan esimerkiksi Suomen Punk’d, koska sarja alkaa tänään. Mutta esimerkki voisi olla mikä tahansa muukin ohjelma, jossa ihmisille tehdään piilokamerakällejä.

Aloitusjaksossa poptähti Isac Elliott irtisanoo kaksi tanssijaansa. Vitsi on siinä, että hän ei ole tosissaan, vaikka tanssija niin luulee. Hetken kuluttua totuus kerrotaan tanssijalle, ja kaikilla on hauskaa.

Paitsi että ei ole, minulla ei ainakaan. Enkä voi olla ainoa ihminen, joka ajattelee samoin. Minulle tuli tempusta pelkästään ikävä ja vaivautunut olo. Tuntui pahalta tanssijoiden puolesta, joita järkytettiin aivan turhaan. Hommassa ei ollut mitään hauskaa.

Se että ihmisille aiheutetaan tahallaan mielipahaa ei ole tv-viihdettä, vaan nimenomaan viihteen vastakohta.

Voitte kutsua minua tosikoksi, jos haluatte. Se ei haittaa, koska tiedän, että en tosikko ole. Sen sijaan olen empatiakykyinen ihminen. Punk’d ja vastaavat ohjelmat on ilmeisesti tehty ihmisille, jotka eivät sitä ole.

Oma Punk’d-vierailuni kestäisi muutaman sekunnin. Se menisi näin: ”Hei, Erkki, ajoin juuri autolla koirasi yli ja se kuoli. . . Eikä kuollut, koira voi hyvin. Anteeksi että menin sanomaan jotain noin julmaa ja typerää. Tuo tv-tyyppi pakotti. Odota siinä, niin haen sinulle lahjaksi loppuvuoden koiranmuonat. Anteeksi vielä kerran.”

Minun ei tietenkään tarvitse katsoa tv-kiusaamista, jos en siitä pidä. Paitsi Punk’d’n avausjakson työni vuoksi. Haluan likaisen työn lisän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.