Kolumni: Mikä ihmeen kesäkaupunki?

Sanoivat minulle, että tämä Lappeenranta on tosi mukava kesäkaupunki. Kehuivat, kuinka ihmiset ovat mukavia. Hehkuttivat sataman kauneutta ja kannustivat pistäytymään linnoituksen alueella.

Oikeassa olivat. Saimaa tarjoaa veden rauhaa ja ihmiset puhuvat lupsakkaa murretta. Täällä on hyvä olla. Sillä tavalla kaikki on kunnossa.

Mutta että kesäkaupunki? Kesää täällä ei ole näkynyt pätkän vertaa.

 

Hieman käy sääliksi Lappeenrannan kisajärjestäjiä. Ei toki ole heidän vikansa, että Kalevan kisoja käydään vähintäänkin viileässä säässä. Mutta fakta on, että lämpö tai tässä tapauksessa sen puuttuminen vaikuttaa vähän kaikkeen. Kylmä on ollut niin urheilijoilla kuin yleisölläkin.

Konkreettisesti kylmyys näkyy ikävällä tavalla tulosta­sossa ja yleisömäärässä. Tunnettu totuus on, että erityisesti nopeuslajeissa huipputuloksiin tarvitaan huippuolosuhteet, ja sellaisia ei ollut tarjolla esimerkiksi perjantai-iltana aiturinaisille.

Harmillista viileys on ollut niille urheilijoille, joilla olisi lämpimässä säässä mahdollisuus rikkoa Dohan MM-kisojen tulosraja. Perjantaina pituushyppääjä Taika Koilahti nousi erittäin korkealle ja todella pitkälle, mutta MM-raja 672 jäi ilkkumaan kolmen sentin päähän. Melko varmaa on, että edellisviikon hellesäässä Koilahti olisi ollut vielä rajan kohdalla ilmassa.

Mutta sitten tässä kohdassa on aika jakaa kisojen kovimman urheilijan palkinto. Se menee Maria Huntingtonille. Hän ei antanut kylmyyden vaikuttaa, vaikka varmasti se vaikutti hänen tuloksiinsa seitsemässä eri lajissa. Silti Huntington teki neljä lajiennätystä, viimeisenä rajun ja päättäväisen rutistuksen jälkeen 800 metrillä, ja kaappasi itselleen väkisin MM-lipun.

Se oli temppu.

 

Yleisöä Kimpisen kentällä on ollut kohtalaisesti ja tunnelma on ollut selvästi säätä lämpimämpi. Mutta enemmänkin väkeä katsomoihin olisi mahtunut.

– Ollaan jääty hieman tavoitteistamme. Kyllä säällä on siihen iso merkitys, pääsihteeri Mauri Auvinen myönsi lauantaina.

Eikä yleisöä voi paljon moittia. Niin hienoa kuin yleisurheilu paikan päällä onkin, on helppoa ymmärtää katsojaa, joka jää tällaisella säällä tuijottamaan kisoja olohuoneen sohvan lämmöstä. Paikalle tulleista aika moni on Lappeenrannassa kaiholla muistellut vuoden takaisia kisoja Harjulla. Silloin helle helli.

 

Eräänlainen epilogi. Edellisen kerran kävin Lappeenrannan seudulla suunnistuksen Jukolan viestissä kolme vuotta sitten. Tuolloin satoi vettä koko viikonlopun, kilpailukeskuksena toiminut peltoaukea muuttui valtavaksi liejumereksi, kovinkaan moni auto ei peltoparkista päässyt pois ilman traktoreiden apua ja järjestäjänä toiminut Lappeen Riento teki suurtapahtumasta rajusti tappiollisen tuloksen.

Mutta olen kyllä kuullut, että joskus täällä on myös lämmintä. Silloin tämä on varmasti ollut aivan erinomainen kesäkaupunki.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .