Kolumni: Miksi aselakeihin ei saada tiukennuksia?

Floridan kouluampumisen jälkeen tyttäreni yli kahdentuhannen oppilaan lukiossa ja useissa muissa kouluissa järjestettiin #Neveragain- ja #National­SchoolWalkout-ulosmarssit. Ulosmarssin jälkeen kännykkääni tuli tyttäreltä hätääntynyt viesti. Uutishelikopterit pörräsivät taivaalla, ja joku oppilas sanoi, että ulosmarssi oli todella huono idea. Oppilaiden valtava määrä koulun avoimella pihalla on helppo kohde ampujalle.

Seuraavana päivänä yli puolet koulun oppilaista jäi kotiin, kun oppilaiden parissa kiersi ryhmäviesti, jossa joku uhkasi koulua joukko­ampumisella.

Miten saada jälkikasvu tuntemaan olonsa turvalliseksi näin epävarmassa tilanteessa ja samaan aikaan saada heidät vakuuttuneiksi, ettei pelolle saa antaa valtaa? Tänä vuonna kouluampumisia on Yhdysvalloissa ollut poikkeuksellisen paljon. Tilastojen mukaan 18, kun mukaan lasketaan myös koulussa ja sen lähialueella tapahtuneet vahinkolaukaukset. Silti vakuutan tyttärelleni, että on paljon todennäköisempää kuolla auto-onnettomuudessa kuin joukkoampumisen seurauksena.

USA Today -lehden kyselyssä 61 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että aselakien koventaminen ja aseen ostajan taustojen selvittäminen estäisi Floridan kaltaiset joukkoampumiset. Saman kyselyn mukaan 63 prosentin mielestä automaatti- ja puoliautomaattikiväärien valmistaminen pitäisi kokonaan kieltää.

Mikseivät päättäjät ja lainsäätäjät toimi jo, kun suurin osa kansalaisista on näiden järkeenkäypien muutoksien puolella? Päättäjien ja kansalaisten välisestä kuilusta kertoo se, että vain 51 prosenttia amerikkalaisista uskoo aselakien muuttuvan kongressissa lähiaikoina.

Tämä on surullista.

Kansallinen kivääriyhdistys vaanii kaiken taustalla kuin piru. Järjestön puheenjohtaja Wayne LaPierre tuli poikkeuksellisesti julkisuuteen Floridan tragedian jälkeen. Hänen mukaansa syyt joukkoampumiseen ovat aivan jossain muualla kuin aseiden saatavuudessa. Hänestä on järjetöntä, että ”joka päivä vanhemmat vievät lapset kouluun, joka on täysin suojaamaton kohde joukkoampumista suunnittelevalle yksilölle”.

LaPierren mukaan ampumiset eivät johdu aseista, vaan koulujen turvallisuuden puutteesta, perheiden kyvyttömyydestä ja mielenterveyspalveluiden sekä keskusrikospoliisin toimien epäonnistumisesta yhteiskunnassa. Hän haluaa aseistaa opettajat – mielipide, johon presidentti Donald Trumpkin yhtyy, vaikka Trumpia on vaikea tulkita tässäkään tilanteessa. Hänen kantansa aselakeihin ja niiden tiukentamiseen voi muuttua yhden yöllä kirjoitetun tviitin aikana.

Aseenkanto-oikeudesta on keskustelu Yhdysvalloissa yhtä kauan kuin tämä maan perustuslakiin kirjattu oikeus on ollut olemassa eli lähes 300 vuotta. Eurooppalaisen on ymmärrettävä Amerikan mantereen asutushistoriaa, jotta käsittää, mistä LaPierre puhuu ja kuinka hän onnistuu möyhimaan amerikkalaisten syvimpiä epävarmuuksia ja pelkoja. Ensimmäiset eurooppalaiset maahanmuuttajat pärjäsivät villissä maassa vain puolustamalla oikeuksiaan aseella. Näin he saivat maat hallintaansa ja pystyivät turvaamaan perheensä elämän ulkoapäin tulevaa uhkaa vastaan. LaPierrelle aseenkanto-oikeus on yhtä kuin yksilön vapaus päättää omista asioistaan.

Mielestäni viime vuosikymmenien saatossa harrastaja-ampujien etujärjestöstä on tullut amerikkalaisen identiteetin viimeinen puolustaja. Samaan aikaan siitä on kasvanut taloudellinen mahtijärjestö, joka käyttää valtaa vallan ylimmillä portailla Yhdysvalloissa.

Olen odottanut, että kansalliset ja paikalliset ammattijärjestöt ottaisivat kantaa opettajien aseistamissuunnitelmiin luokkahuoneissa. Näin ei ole vielä käynyt. Monissa kouluissa metallinpaljastimet ovat jo käytössä, samoin pakolliset suojautumis- ja puolustautumisharjoitukset – onneksi ei vielä tyttäreni koulussa. Tyttäreni koulun opettaja tosin ennusti, että opettajapula tulee lisääntymään tulevaisuudessa entisestään, jos opettajia vaaditaan kantamaan asetta luokassa.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.