Kolumni: Naiskato ehdokkaissa vie päätöksiä kauas arjesta

Tällä valtuustokaudella naisvaltuutetut ovat joutuneet kuulemaan julkista tytöttelyä ja vähättelyä, kirjoittaa Jämsän aluetoimittaja Pauliina Salminen.

Tämän kevään kuntavaaleihin valmistaudutaan miesvaltaisin ehdokaslistoin. Jämsässä tilanne on suorastaan surkea: ehdolla on 103 miestä ja vain 65 naista. Asetelma on samansuuntainen myös monissa muissa keskisuomalaisissa kunnissa.

Ehdokastilanne ei onneksi kerro suoraan sitä, keitä päättäjiksi valitaan. Kuntapolitiikan ja naisten arjen tilasta se kuitenkin kertoo.

Naisehdokkaiden vähyys ei tullut yllätyksenä, joskin ero nais- ja miesehdokkaiden määrässä on Jämsässä selvästi odotettua suurempi.

Naisten elämä on usein kuormitettua: moni nainen kantaa tällä hetkellä päävastuuta sekä kodista että perheen taloudesta. Ensin naiset hoitavat lapsia, sitten omia vanhempiaan.

Valtuutetuilla on päivätyö, jonka lomassa ja jälkeen on hoidettava luottamustoimi. Perhe menee monen arvojärjestyksessä edelle, vaikka politiikka kiinnostaisikin.

Osalla ei ole edes vaihtoehtoa lähteä politiikkaan. Mihin esimerkiksi yksinhuoltajaäiti tai -isä laittaisi lapsensa kokousten ajaksi?

Käytännön kysymysten lisäksi kyse on siitä, että kuntapolitiikka työntää pahimmillaan naisia loitommaksi. Ainakin Jämsässä tämä näkyy.

Tällä valtuustokaudella kaikki miehet eivät ole osanneet käyttäytyä ihmisiksi, vaan nimenomaan naisvaltuutetut ovat joutuneet kuulemaan julkista tytöttelyä ja vähättelyä. Naiseus on tullut asiattomalla tavalla esille valtuustosalissa käytävässä poliittisessa keskustelussa.

Jos ehdokkaaksi lähtevät miehet joutuvat kysymään itseltään, ovatko he valmiita julkiseen myllytykseen, on kysymys naisten osalta vieläkin ajankohtaisempi. Nettikeskustelu on altistanut naiset esimerkiksi huorittelulle. Miehiä kohtaan ei edelleenkään hyökätä vastaavin sanankääntein.

Tilanne on kohtuuton. Julkisessa asemassa olevan pitää kestää julkista arvostelua, muttei törkeyksiä. Vihapuhe on vielä ihan oma lukunsa. Sitä saavat niskaansa erityisesti pehmeitä arvoja puolustavat – usein siis juuri naiset.

Miesten ja naisten sanotaan olevan Suomessa tasa-arvoisia. Onko sukupuolella päätöksenteon kannalta lopulta mitään merkitystä?

Ihannemaailmassa ei, mutta nykytodellisuudessa kyllä.

Kyse ei ole sukupuolten eroista sinänsä, vaan siitä osaamisesta ja kokemuksesta, jota he elämässään keräävät. Naiset tekevät yhä suuren osan hoito- ja kasvatustyöstä, kodeissa ja ammatikseen. Tehtävissä karttuu sellaista arkielämän hiljaista tietoa ja näkemystä, jota kuntapolitiikassa tarvitaan.

Moni naispoliitikko on kuvaillut viimeisimmän valtuustokauden olleen henkisesti raskaampi kuin mikään edellinen. Politiikka on koventunut tavalla, joka ei palvele tarkoitusta.

Tilannetta ei voi yleistää suoraan sukupuolikysymykseksi. On kuitenkin tiedostettava riski, jonka kuntapäättäjien yksipuolistuminen aiheuttaa. Arjen ymmärryksen etääntyminen näkyy päätöksenteossa jo nyt, vaikka juuri näiden äänten tulisi päästä kunnissa esille.

Naisilla on yhteiskunnassa ja politiikassa enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan. Naiset eivät silti ehdi tai tahdo tarttua niihin.

Yhtä aikaa naisilla on kuitenkin vastuu tuoda esille tietonsa ja ymmärryksensä yhteiskunnasta. Yhteiskunnan olisi osaltaan huolehdittava, että naisilla on mahdollisuus tuoda hiljaisten ääniä kuuluville.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.