Kolumni: Niin muuttuu maailma, tyttöni!

Tiistaina juhlistimme Minna Canthin päivää, joka on myös tasa-arvon päivä. Jos Canth olisi elossa, hän olisi täyttänyt jo 175 vuotta. Tasa-arvon saralla on tuossa ajassa tapahtunut paljon hyvää. Me naisetkin saamme esimerkiksi kouluttautua niin paljon kuin rahkeet antavat myöten. Toisin oli Canthin aikaan.

Nykyään nainen voi opiskella jopa täysin huvikseen. Itse aloitin espanjan opinnot harrastusmielessä Jyväskylän aikuislukiossa viime syksynä. Kissa selviää mainiosti ne pari iltaa viikossa, jotka kuluvat oppitunneilla.

Kymmenien vuosien tauon jälkeen opintojen aloittaminen ei sujunut tuosta vain. Parin ensimmäisen kuukauden aikana en löytänyt luokkaan koskaan ilman eksymistä. Koulurakennus koostuu jonkinlaisista moduuelista, ja matka A3-osan kolmanteen kerrokseen vaati aina reilun kierroksen harhailua A1- ja A2-osassa. Kerran piti turvautua jopa vahtimestarin apuun. Nykyään osaan luokkaan vaikka silmät ummessa.

Itse opiskelu on samanlaista pänttäämistä kuin nuorenakin. Aikuisiällä suurin ero on istumapaikassa luokassa. Kun nuorena piti päästä takimmaiseen pulpettiin häiriköimään, pitää nyt päästä niin eteen kuin mahdollista, jotta näkee ja kuulee.

Kuten muissakin kielissä, myös espanjassa puhumisen opetteleminen on hankalinta. Olen yrittänyt harjoitella kotona miehen kanssa niin että minä puhun hänelle, ja hän ynähtelee tasaisin väliajoin vastaukseksi kuten normaalistikin. Ei onnistu. Jostain kumman syystä miehen on pakko alkaa hokea ”el toro” (härkä) kuin mikäkin andalusialainen maajussi.

Ollapa navetta, niin voisi puhua lehmille.

Mahtoivatko miehet Minna Canthin aikaan tytötellä naisia nykyiseen malliin? Mehän olemme miehille tyttöjä siihen asti, kunnes muutumme vaihdevuotisiksi ämmiksi.

Kaikille miehille tiedoksi, että naisen vaihdevuodet ovat ohimenevä ilmiö. Niistä ei kannata jankuttaa loputtomiin. Jos esimerkiksi aura-auton kuljettaja saa purnausta naiselta, jonka liittymän hän on juuri aurannut täyteen lunta, kyse ei ole vaihdevuosista. Vaan siitä, että naisen liittymä on täynnä lunta.

Tytöttelyssä ei ole vikaa, ellei sanaa käytä alentavassa mielessä. Me tytöthän tytöttelemme toisiamme aina.

Kerran seisoin Ween maan viljaa -markkinoiden kojulla kahden arviolta noin 90-vuotiaan naisen takana. Kun he olivat saaneet muikkuropposensa, piti löytää pöytäpaikka, jonne kaverit olivat jo ehtineet mennä.

– Tytöt ovat tuolla, toinen hoksasi.

Tytöt olivat toinen samanikäinen kaksikko. Sydämessä läikähti mukavasti.

Minna Canth on osa Keskisuomalaisen historiaa. Hän kirjoitti Jyväskylässä asuessaan lehteen alkoholin käytön vastaisia kirjoituksia siihen malliin, että lehden kustantaja, joka omisti myös viinatehtaan, suuttui. Canthin toimittajana työskennellyt mies sai potkut ja samalla loppui myös Canthin kirjoittelu.

Nykyään täällä saa kirjoitella aivan vapaasti että viina on pahaa ja siitä tulee huono olo. Potkuja ei tule, vaikka hermostuttaisi itsensä uutispäällikön.

Eräänä päivänä hän oli lähdössä työpäivän päätteeksi hammaslääkäriin luottavaisin mielin, reikiä ei ole ollut vuosikausiin. Kun sanoin että toivottavasti nyt on pari, ettet aina käy turhaan, miekkonen suuttui.

Lopuksi vitsi. Minna Canth, Donald Trump ja Vladimir Putin pitivät huippukokouksen.

– On teillä sitten oudot sukunimet, Trump päivitteli.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .