Kolumni: Parempi kuin Hannu Manninen

Miesten sprinttimaajoukkueen valmentaja Olli Ohtonen sanoi, että ilta kääntyi lopulta plussan puolelle.

Karsinnassa sijat 1 ja 3, finaalissa kuudes ja yhdeksäs. Ja sprinttikilpailu lupaili vielä erävaiheessakin suomalaisittain enemmän kuin siitä jäi käteen.

Raskas pettymys?

Uskoisin, että se oli sitä kotikatsomoissa ja olihan se sitä myös Alpensian hiihtostadionilla. Ainakin siksi, että nyt joutui odottelemaan Ristomatti Hakolaa ja Krista Pärmäkoskea hyytävässä viimassa katsomossa, kun parempana päivänä olisi päässyt lämpimään telttaan mitalistien haastatteluun.

Urheilijoista pettymyksestä puhui avoimesti vain Hakola, muut urakkansa tehneet olivat korkeintaan harmissaan, osa tyytyväisiäkin. Ja miesten sprinttimaajoukkueen valmentaja Olli Ohtonen sanoi, että ilta kääntyi lopulta plussan puolelle.

Tiistaina Hakola aiheutti vahvoilla erähiihdoilla harhakäsityksen, että olisi vuodessa harpannut pidemmänkin askeleen. Hakola pääsi ensi kertaa finaaliin Lahden MM-kisoissa ja oli silloinkin kuudes. Tällä kaudella hän on napsinut maailmancupissa neljänsiä sijoja, joten finaalipaikkaa voi aina pitää hyvänä.

Ja jo hiihtostadionilla Hakolan ilme kirkastui, kun hän kuuli sijoituksensa olevan sprintin paras suomalaistulos olympialaisissa. Tähän asti sitä piti yhdisteyn joukkuekilpailun olympiavoittaja Hannu Manninen Salt Lake Cityn kahdeksannella sijallaan.

– Ai parempi kuin Hannu Manninen. Heti alkoi hymyilyttää, velmuili Hakola.

GMV, MPC, ASJ, PVL, POP, YAL, GOP, KHC, GOP, T3, TC3, ja niin edelleen. Kyse ei ole salasanoista, eikä koodeista, vaan olympia-alueella sijaitsevien eri kisa-areenoiden ja muiden paikkojen lyhenteistä. Kaikkiaan niitä on kymmeniä, ellei jopa yli sata.

Niitä käytetään olympiapaikkojen välillä liikennöivien linja-autojen aikatauluissa. Busseja käyttävät olympiakisoihin eri tehtäviin akkreditoidut henkilöt ja niillä on kymmeniä reittejä, ellei jopa yli sata.

Järjestelmä on tuttu kaikista arvokisoista ja se toimii varsinkin siellä, missä ei ole miljoonakaupunkien metroja tai muuten toimivaa julkista liikennettä.

Ensimmäisen viikon aikana kirjainlyhenteistä tuli tutuksi oikeastaan vain kolme ensimmäistä, joista ensimmäisessä on yösija, toisessa tehdään töitä ja kolmannessa katsotaan olympialaisia urheilutapahtumia.

Jos haluaa pelata varman päälle, pitää pysyä omalla mukavuusalueella. Jos haluaa ”seikkailla”, voi lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Seikkailuun riitti tässä tapauksessa päähänpisto käydä katsomassa Gangneung Olympic Parkia, GOP. Olympiapuisto sijaitsee jääareenoiden keskellä ja sen on tarkoitus toimia kisayleisön ajanviettopaikkana. Se on siis kuin Suurhalli viime talven Lahden MM-hiihtojen aikaan, mutta kymmeniä kertoja suurempi.

Ilman etukäteissuunnitelmaa tehty, ja pikaiseksi tarkoitettu retki sai toisenlaisen luonteen, kun ensiksi puistoa ei meinannut löytyä ja sitten sieltä oli vaikeuksia päästä pois. Tai puistosta pääsi, mutta oikean pysäkin ja bussilinjan löytäminen olikin sitten kovemman työn takana.

Mitähän tästäkin oppi? Ainakin sen, että paikoissa, joissa liikkuminen on tarkasti rajattua, ei kannata lähteä hortoilemaan hetken mielijohteesta, ilman suunnitelmaa ja kireähköllä aikataululla.