Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Kevät tuli tänä vuonna varhain. Tiaiset riehuvat puissa täyttä häkää ja kotikissa on levoton, vaikka levottomuuteen tarvittavat varsinaiset ruumiinosat jäivät kauan sitten eläinlääkäriaseman roskikseen. Kun äiti oli navettakissa ja isä kulkijapoika vaan, ovat vietit vahvat loppuiän.

Itselleni kevät tuli kalliiksi. Viime lauantaina piti kaivaa aurinkolasit esille autoilua varten. Lisäksi keväthormonit saivat aikaan halun ostaa jotain uutta päällepantavaa.

Sovituskopissa heitin takin tuolille ja sen päälle otsalla killuneet aurinkolasit ja lukulasit. Sitten paitaehdokas ylle. Kuten kaikki täysikasvuiset naiset tietävät, puseroa pitää sovittaa myös istuen, jotta saa selville kiristääkö se vatsan kohdalta.

Kuului pahaenteinen rits ja tajusin, että jommatkummat lasit siellä menivät säpäleiksi. Joko kymmenen euron ”tiimarilasit” tai satasen aurinkolasit. Tietenkin jälkimmäiset pyrkivät sinne, minne aurinko ei koskaan edes paista.

Kahdesta alan liikkeestä ei herunut korjausapua. Sitten mies vetäytyi MacGyver-luolaansa. Tunnin kuluttua hän tuli takaisin. Pelle Pelottoman taitavuudella hän oli jäykistänyt katkenneet sangat paikoilleen superliimalla.

Seuraavat aurinkolasit ostan piilolasiversioina. Eivät joudu kateisiin eivätkä unohdu istuimille. Silmät tummat niin kuin syksyinen yö, lauloi Henry Theelkin aikoinaan.

Autojen takaisinkutsut ovat yleistyneet. Jopa meidän yli kymmenvuotias Toyotamme sai yllättäen takaisinkutsun, kun apukuskin puoleisen turvatyynyn laukaisupatruuna on mennyt pilalle, tai jotain vastaavaa.

En ole koskaan käynyt Japanissa, joten päätin lähteä matkaan auton siivellä. Olisi hauska osallistua ainakin teeseremoniaan ja nähdä kirsikkapuiden kukkivan.

Selvisi, että automme on koottu Afrikassa eikä koslaa sinnekään kuskata, vaan lähimmälle merkkikorjaamolle.

Autossa voi puuhata muutakin kuin ajaa sillä sieneen. Merkillisin tapaus sattui kerran Las Palmasissa. Kadun varteen pysäköidyn auton ovi oli auki ja sieltä sojottivat ulos miehen jalat, varpaat ylöspäin. Mielikuvitus ei riittänyt etukäteen arvioimaan mitä on tekeillä ja lähestyin autoa varovasti.

Näky oli hellyttävä. Mies makasi täysin rentona pää naisen sylissä, ja nainen nyppi pinseteillä häneltä kulmakarvoja. Kummallakin näytti olevan mukavaa.

Tilanteesta välittyi ohikulkijallekin syvä rakkaus, huolenpito ja täydellinen luottamus. Olisin ottanut pariskunnasta videon, jos olisin iljennyt.

En tunne yhtäkään miestä, joka nyppisi kulmakarvojaan saati antaisi naisensa tehdä sitä. Suomalaista miestä ei saa käyttämään edes kosteusvoidetta, sillä siihen jää kuulemma riippuvaiseksi. Toisaalta, täällä hyisessä Pohjolassa jokainen karva on arvokasta lisälämpöä.

Tamperelaiset ovat tulleet suuruudenhulluiksi. Jo vuosia keskustan tienoo on ollut yhtä tietyömaata, kun kaupunkiin rakennetaan raitiovaunukiskoja. Systeemin pitäisi olla valmis sentään jo 2021.

Koska hämäläiset ovat hitaita, saavat he jo nyt tutustua yhteen ratikkavaunuun, jotta osaavat istua kyydissä ja käyttäytyä oikein. Vaunu on pällisteltävänä Tampere-talossa ilmaiseksi, mikä on virhe. Kestää vuosia, ennen kuin manselaiset hyväksyvät, että kyydistä pitää sitten aikanaan maksaakin. ”Nysset” olisivat kyllä riittäneet heillekin mainiosti. Kun ratikkalinjasto on valmis, aletaan arvatenkin kaivamaan metrotunneleita.

Lopuksi vitsi. Donald Trump palkkasi Anne Bernerin vastaamaan Meksikon muurin suunnittelusta. Näin rajan tuntumaan ei pääse koskaan ainakaan taksilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .