Kolumni: Rahalla pääsee vaikka Mount Everestille, mutta miksi näistä äärikokemuksista halutaan maksaa?

Viime päivien tärkein puheenaihe mediassa on ollut jääkiekkoleijonien MM-kulta. Yhteinen elämys on yhdistänyt suomalaisia ja kohottanut kansallishenkeä.

Kisamenestys on myös hetkellisesti kasvattanut kulutusta: se on saanut kansan matkustamaan kaupunkien toreille ja kuluttamaan rahaa baareissa isojen screenien äärellä. Tosifanit matkustivat paikan päälle Slovakiaan. Leijonien sankaritarina tarjosi elämyksiä ja unelmia, jotka kohottivat arjen yläpuolelle edes hetkellisesti.

 

Toinen, negatiivisempi uutinen on ollut Mount Everest -vuoren huipun kiipeilyruuhka, joka on suoraan tai epäsuorasti aiheuttanut toistakymmentä kuolonuhria. Yhteistä kiekkohuuman kanssa on se, että vuoren huiputuksessa on myös kyse elämysten tavoittelusta, arjen pakenemisesta ja ennen kaikkea unelmista.

Vuosittain sadat kiipeilyturistit maksavat yli 60 000 dollaria päästäkseen maailman korkeimman vuoren huipulle. Joinakin vuosina lumivyöryt ja myrskyt, putoamiset, paleltumiset ja vuoristotauti ovat tappaneet enemmänkin ihmisiä kuin tällä kaudella. Uutiset onnettomuuksista ovat kuitenkin vain lisänneet kiipeilyturistien määrää.

Nykyisin useat kaupalliset firmat haluavat saada vauraita asiakkaitaan Mount Everestin huipulle. Jo pitkään on ollut mahdollista ostaa täyden palvelun matkapaketteja oppaineen, varusteineen ja kantajineen. Köyhälle Nepalille vuoriturismi on merkittävä elinkeino, joka tuo maahan vuosittain satoja miljoonia dollareita.

 

Miksi äärikokemuksista ollaan valmiita maksamaan niin paljon? Etenkin keski-ikäiset varakkaat ihmiset haluavat käyttää rahojaan yhä vaarallisempiin elämyksiin. Rikkaimmat jonottavat miljoonia maksaville avaruusmatkoille.

Sosiologit ja psykologit tarjoavat selitykseksi rikkaiden länsimaiden liiallista turvallisuutta. Mitä korkeampi on taloudellinen hyvinvointi, sitä vähemmän pitää arjessa ponnistella. Leivän tuomisessa pöytään ei ole enää sankaritarinan ainesta ja omaa kotiaan ei juuri tarvitse puolustaa. Fyysisiä rajoja arki ei koettele millään lailla.

Moni kärsii elämässään tapahtumaköyhyydestä ja merkityksen puutteesta. Tämä näkyy töissä turhautumisena ja vapaa-aikana erilaisina riippuvuuksina. Valmiiksi taputellussa maailmassa merkityksiä etsitään elämysmarkkinoiden viidakosta.

 

Elämyskulutus alkoi Suomessa kasvaa voimakkaasti 2000-luvun alussa. Aluksi elämyksiä haettiin itsensä hemmottelusta ja viihteestä, mutta nykyisin itsensä fyysinen ja henkinen haastaminen on trendikästä. Fyysisiä rajoja tavoitellaan vuorikiipeilyn ja vaellusten lisäksi ultramaratoneista, thriatloneista, HIIT-treenistä ja muusta raskaasta urheilusta. Myös painonnosto on noussut trendilajiksi.

Leijonien kiekkokulta tarjosi meille kollektiivista merkitystä ja yhteisön sankaritarinan. Omien fyysisten rajojen rikkominen tekee saman meille yksilöinä. Vaikeuksien voittaminen tavalla tai toisella kuuluu ihmisluontoon. Kuolemanvaarasta ollaan valmiita maksamaan erityisen paljon, sillä siitä selviäminen on kaikkein äärimmäisin elämys.

 

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .