Kolumni: Sarja kuin matkailumainos

Kaikki muut Pohjoismaat Suomea lukuunottamatta taitavat sarjoissaan ja elokuvissaan matkailumainonnan salat, kirjoittaa Riikka Mahlamäki-Kaistinen.

Lensin viime syksyllä Icelanderin siivillä Floridaan. Koska aikaa oli, sukelsin elokuvien ja sarjojen maailmaan.

Olen katsonut paljon pohjoismaalaisia filmejä, mutta islantilaiset olivat jääneet vähemmälle. Päätin paikata aukon ja innostuin asiasta niin paljon, että sukellan Islantiin nykyisin kotisohvaltanikin. Viimeksi katsoin Netflixiltä Trapped-sarjan ja nyt meneillään on Case. Kummassakin ratkotaan rikoksia nordic noir -hengessä.

Katsoessani sarjoja mietin aina matkaa Islantiin. Tämä jos mikä on nähdäkseni nerokasta matkailumainosta. Saman taitavat muutkin Pohjoismaat Suomi pois lukien. Esimerkiksi ruotsalainen Midnightsun-sarja vie katsojan Pohjolaan, jossa maisemat ovat upeita ja elämään mahtuu ripaus saamelaista magiaa, vapaana juoksevia eläimiä, kirkkaita vesiä ja syvää hiljaisuutta.

Jos sama sarja olisi kuvattu Suomessa, olisi kuvausryhmä varmaan pyörinyt jossain Vuosaaressa. Suomalainen tuotanto toimiikin pohjoismaisten tovereidensa vastaisesti – se herättää ”tuonne ei ainakaan mennä” -tunteita.

Mutta palataanpa vielä islantilaisiin sarjoihin. Jotenkin niissä on sama avaruus ja merituulen viima kuin niiden kotimaassakin. Siinä mielessä ne taitavat olla kuitenkin todellisuuden vastaisia, että Islannissa on oikeasti matalat rikostilastot ainakin murhien ja tappojen osalta. Sekin on matkailijalle positiivinen tieto.