Kolumni: Skeptinen kyynelehtijä Jokikunnaan parissa

Mietin identiteettisuojaa katsellessani kyynelten sumentamin silmin Ellen Jokikunnaan Kadonneen jäljillä -ohjelmaa Neloselta.

Sarjassa etsittiin kauan kadoksissa ollutta sisarta. Sukulaissuhteiden sijaan pohdin sitä, miten kaiken maailman huijarit, väärillä identiteeteillä liikkuvat petturit ja tietojemme kalastajat ovat tehneet meistä skeptisiä ja ylivarovaisia.

Huomaan nimittäin ajattelevani sarjan parissa toistuvasti, että ”ei se ihan noin voi mennä”. Uskon toki, että henkilöiltä on sukulaiset hukassa ja että ne Jokikunnaan taustatiimin avustuksella löytyvät. Sitä en epäile hetkeäkään. Arvelen kuitenkin, että todellisuudessa kaikki ei suju kuin silkkiä vaan ja siksi tilanteet on jälkidramatisoitu.

Jos joku soittaisi minulla ja sanoisi tulleensa Suomeen jutellakseen isästäni, pyytäisin oitis roppakaupalla lisätietoja. Oletukseni olisi, että kohta soittaja ilmoittaa olevansa miljonääriprinssi, jolla on muutama ylimääräinen milli rahaa ja jonka hän mieluusti siirtäisi nimiini nimellistä kymppitonnin korvausta vastaan. En ajattelisi hetkeäkään, että kyseessä voi olla ihan oikea ihminen rehellisellä asialla.

Vai onko niin, että minulta on mennyt monta miljoonaa sivu suun, kun olen deletoinut rivakalla kädellä sähköpostistani kaikki meilit, jotka alkavat sanoilla ”Hei hyvä ystävä, minulla sinulle arvokas viesti”.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .