Kolumni: Suloinen tyttö ihastui Mäkelään

Kristiina Mäkelä oli ihastuttava ilmestys lauantaina kolmiloikan karsinnassa. Vaalea suomalaishyppääjä oli itsevarma, rento ja iloinen. Ja tietysti leijaili myös pitkälle.

Välittömästi kisan jälkeen sain viestin kotoa. 6-vuotias yleisurheilukoulussa käynyt tyttäreni kertoi haluavansa ensi vuonna jo kilpavalmennusryhmään ja myös kilpailuihin. Tulevaisuudessa tyttö kuulemma ehkä osallistuu myös olympialaisiin.

Eihän siinä mitään, ajattelin. Lapsethan innostuvat asioista nopeasti, ja ensin iloitsin lähinnä sitä, että sain tyttäreni sanavalmiudesta hauskan Facebook-päivityksen, joka keräsi jopa runsaasti aina niin tärkeitä tykkäyksiä. Tuntui hyvältä.

Sitten aloin miettiä. Pitäisikö tästä oppia jotain?

Tietysti.

Esikuvien merkitys on tavallaan päivänselvä asia. Jotenkin vain olen viime vuosina alkanut ajatella, että olympialaisissa ei ole enää lapsille ”hyviä” esikuvia, koska huippu-urheilu kaikkine lieveilmiöineen ei enää naurata sydäntäni.

Michael Phelps, Almaz Ayana, Simone Biles ja monet muut ovat tehneet Rion olympialaisten stadionilla ja areenoilla ihmeellisiä temppuja, mutta kyyninen minäni näkee epäilyttäviä asioita jokaisen huippusuorituksen takana. Usein kenties aivan turhaan.

Mutta. Siellä supertähtien seassa on myös Kristiina Mäkelän kaltaisia suloisia urheilijoita, joihin tyttäreni kaltaiset suloiset lapsukaiset voivat samaistua. Idoleita, jotka saattavat saada liikkumattomat lapset innostumaan urheilusta. Ja voihan sitä samaistua myös supertähtiin. Heissä on joka tapauksessa valovoimaa ja paljon muutakin hyvää.

Yleensä en suosittele television katselua, koska se passivoittaa. Nyt on toisin, koska sieltä ne liikkumaan kannustavat esikuvat voivat löytyä. Eli niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olympialaisten aikaan televisiolla voi olla kansanterveyttä parantava vaikutus.

Ja toki niistä innokkaista lapsista voi kasvaa myös uusia olympiaurheilijoita. Kuten ilmeisesti tyttärestäni. Olen mukana jännittämässä jossain vuonna 2032.

Urheiluseuroille ympäri Suomea tuleekin olympialaisten jälkeen iso vastuu. Kun pikkumäkelät saapuvat hiekkalaatikoiden äärelle ja pikkuphelpsit hyppäävät innokkaina altaaseen, on seurojen osattava tarttua tilaisuuteen. Helppoa se ei ole, sen osoittaa historia.

Hypätään kesäolympialaisista ampumahiihtoon. Kaisa Mäkäräinen on ollut viime vuosina pikkutyttöjen ja miksei pikkupoikienkin suurimpia idoleita Suomessa. Mäkäräisen innoittamana nuoria ampumahiihtäjiä on ilmestynyt lajin piiriin, mutta menestystä buumi ei ole seuraavaan sukupolveen edes nuorissa tuonut. Toivottavasti tuloksia näkyy pian, sillä kovin monta vuotta idoli ei enää ole mukana.

Vastaavasti taas Riossa oli hieno hetki, kun naisten viestijoukkueen nuoret uimarit Jenna Laukkanen, Mimosa Jallow ja Emilia Pikkarainen korostivat Hanna-Maria Seppälän merkitystä esikuvana. Uintiväki on ainakin jollakin tasolla onnistunut Seppälän tuoman nosteen hyödyntämään.

Pidän huolen, että tyttäreni korostaa Mäkelän merkitystä mitalikaffeilla 16 vuoden kuluttua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.