Kolumni: Suomalaisen tavallinen arkiteko on brittiläiselle utopiaa

Englannissa on uutisoitu tänä keväänä mullistavasta ympäristö­poliittisesta päätöksestä: hallitus haluaa maahan pullonpalautusjärjestelmän. Pullonpalautusta on vastikään kokeiltu Skotlannissa, ja nyt järjestelmä halutaan käyttöön myös Englannissa, Walesissa ja mahdollisesti Pohjois-Irlannissa.

Britannia kaipaa kipeästi uusia keinoja muovijätteen kierrättämiseen. Kansakunta havahtui ongelmaan viimeistään, kun BBC esitti David Attenborough’n luontodokumentin Sininen Planeetta II. Kansallisaarteen asemassa oleva dokumentaristi kuvasi, millainen vaikutus muovijätteellä on valtamerienelämään.

Juomapullot muodostavat ison osan Britannian muovi­jätteestä. Pulloista saadaan tällä hetkellä kierrätettyä noin 57 prosenttia, kun Suomessa ja monessa muussa palautus­järjestelmää käyttävässä maassa osuus on yli 90prosenttia.

Keskivertobritille pullon­palautusjärjestelmä on vieras ajatus. Siksi brittimediat esittelivät kilvan esimerkkejä muualta Euroopasta, kun hallituksen suunnitelmat julkistettiin. Positiivista julkisuutta saivat etenkin Norja ja Saksa. Suomi ei saanut mahdollisuutta päteä kierrätyksessä, mutta mekin olemme saaneet paistatella brittimediassa, kun aiheina ovat olleet äitiyspakkaukset, oppimistulokset ja onnellisuus.

Brittien hämmennyksen ymmärtää. Jos suomalaista järjestelmää ei tunne, voi tuntua aika kummalliselta, että pullon hintaan lisätään jopa 40 sentin pantti, pullojen etikettejä pitää varjella pantin lunastamiseksi, ja pienissäkin ruokakaupoissa on moderni palautusautomaatti, jollaista täällä kutsutaan ”käänteiseksi myyntiautomaatiksi”.

Ehkä järjestelmä tuntuu britistä yhtä kummalliselta kuin brittiläinen kotikierrätys tuntuu suomalaisesta. Britannian kodeissa on yleensä kaksi roskista, joista toinen on kaatopaikkajätteelle ja toinen kierrätysjätteelle. Juomapullojen lisäksi kierrätyskoriin menevät alueesta riippuen muun muassa metalli, pahvi ja paperi, ja ne lajitellaan vasta isoissa lajittelu­keskuksissa.

Suomalaiselle on avartava kokemus seurata uutisia, joissa niin arkinen aihe kuin pullonkierrätys näyttäytyy mullistavana kierrätysratkaisuna ja melkein utopiana.

Kun tietää, miten luonnollinen osa arkea pullonpalautus voi olla, tulee mieleen, pitääkö itsekin utopiana asioita, jotka muualla ovat arki­päivää.

Voisiko suomalaisiin kaupunkeihin saada yhtä hyvän julkisen liikenteen kuin brittikaupungeissa? Voisiko suomalaisilla olla yhtä yksin­kertainen ja tasa-arvoinen terveysjärjestelmä kuin brittien NHS?

Aika usein itsensä löytää perustelemasta muille, että Britanniassa toimivaksi koet­tua käytäntöä ei voi viedä Suomeen, koska meillä on erilainen historia, kulttuuri tai yhteiskunta.

Usein perustelu pitää paikkansa, mutta ehkä vielä useam­min se antaa tekosyyn olla kyseenalaistamatta tuttua ja turvallista.

Kirjoittaja on Lontoossaasuva toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .