Kolumni: Sveitsissä kevytkannabista voi ostaa lähikioskista

Juoksen lenkkiä lökäpöksyisen teinin takana kapealla joenvarsipolulla. Vasemmalta kaartaen pitäisi kivuta jyrkkää seinämää ja oikealla on viitisen metriä pudotusta jokeen, ohi ei pääse.

Poika pössyttelee marisätkää. Hidastan tahtia, yskähtelen. Koko metsäpätkä pöllyää. Välillä yritän olla hengittämättä, mutta ylämäessä vetäisen pakosti keuhkorakkulat täyteen ja tunnen mielestäni tuoksun jo kielellänikin.

Zürichissä on aina tuoksahdellut makea kannabis, eikä pelkästään keskustan epämääräisillä kujilla tai keskitasoa kehnommassa kaupunginosassa.

Yläastelaisten vakipaikka on ollut perinteisesti kirkon takana, naapuri taas virittäytyy rentoutushetkeensä kesäiltaisin omalla pihallaan lepotuolissa, Kultarannikoksi kutsutun varakkaan alueen siistissä kunnassa.

Vielä jokunen vuosi sitten pölly oli moraalisen tuomittavuuden lisäksi laitonta.

Tänä päivänä kannabista voi käyttää ihan laillisesti, kunhan se on oikeaa laatua, CBD-kannabista. Sen THC-pitoisuus, keskushermostoon vaikuttavan psykoaktiivisen yhdisteen määrä, on oltava alle yksi prosentti. Jos pitoisuus on korkeampi, aine luokitellaan huumeeksi.

Poliisille tästä on päänvaivaa, sillä päältäpäin on hankala sanoa, mistä on kyse. Tuotteet näyttävät ja tuoksuvat samalta.

Epäselvissä tapauksissa kannabis lähetetään laboratorioon. CBD-kannabis palautetaan omistajalleen, huume takavarikoidaan ja käyttäjä saa sakot. Laboratorio- ja muut kulut maksavat veronmaksajat.

Zürichin nykyinen sliipattu kuva finanssi- ja pankkikaupunkina, suklaan ja kultaharkkojen kehtona, on ollut muutakin. 1980-luvulla pääjuna-aseman vieressä olevassa puistossa, kansallismuseon ja joen välissä, kukoisti laiton heroiinikauppa, kaupunginisien ja -äitien suostumuksella.

Tarkoitus oli pitää huumeongelma joissakin rajoissa. Poliisilla ei ollut pääsyä puistoon, ja narkomaaneille jaettiin puhtaita neuloja. Mutta tilanne levisi käsiin, ja diilereitä ja käyttäjiä alkoi virrata koko Euroopasta. Puutarhat olivat mennyttä, mullasta pisti esiin ruiskuja.

1990-luvun alussa poliisi raivasi kaupungin häpeäpisteen, ja puisto palasi alkuperäiseen käyttöönsä, kaupunkilaisten virkistystarkoituksiin.

Kukaan ei halua nähdä kaupunkia enää samassa jamassa.

CBD-kannabiksen on arvosteltu luovan illuusion siitä, että kannabiksen käyttö olisi harmitonta. Epäillään myös, että saatavuus lisää käyttöä, kun yhä useampi nuori haluaa kokeilla tuotetta ja kynnys siirtyä huumeisiin madaltuu.

Kevytkannabiksen suosio näkyy myös kaupungilla. CBD:tä saa kioskeista ja useista sadoista muista maan myyntipisteistä, savukkeina tai rasiassa. Supermarkettiketjun valikoimiin on myös tullut kannabistupakkaa.

Kevytkannabiksesta on selvästi tullut myös sisäänvetotuote – vanhankaupungin kävelykadulla kioskien ikkunoissa mainostetaan ”tuoreita jointteja vitosella”.

Kevytkannabiksen tuotannosta on nopeasti kasvanut miljoonabisnes.

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .