Kolumni: Terveys ja ruokavalio on Sveitsissä yksityisasia – elintavoissa on parantamisen varaa, mutta eineksiä ja karkkeja on kaupoissa murto-osa Suomen tarjonnasta

Kindergartenissa eli sveitsiläisessä esikoulussa tyttären ystävällä oli eväänä nallekarkkeja. Lapseni kauhisteli asiaa ja kertoi kaverinsa syöneen nälissään hänen eväslaatikostaan kurkkutikut, porkkanat ja sokerittomat kokojyväkeksit. Vastalahjaksi hän sai luonnollisesti nallekarkkeja.

Toisen lapsen äiti pakkasi useimmiten suklaakeksejä välipalaksi ja hikeentyi, kun muut vanhemmat vaativat herkkujen jättämistä kotiin. Äiti pisti tiukasti vastaan ja puolsi valinnanvapautta. Hän saisi laittaa lapselleen evääksi sitä mitä haluaa.

Hänen näkemyksensä myötäilee sveitsiläistä ajattelutapaa: terveys ja siksi myös ruokavalio on yksityisasia, johon muilla ei ole nokan koputtamista. Lieneekö tässä myös syy, etten ole koskaan törmännyt terveysvalistukseen.

Lukiossa kyllä kerrotaan terveellisestä ruokakulttuurista, mutta sinne päätyy vain neljännes ikäluokasta. Ongelmiin puututaan vasta, kun ne ovat jo olemassa; ylipainoa lanteilla tai arvot koholla. Terveyteen liittyvistä asioista puhutaan tiedotusvälineissä, mutta tiedon kartuttaminen vaatii omaa kiinnostusta ja aloitteellisuutta.

 

Elintavoissa olisi Sveitsissä parantamisen varaa. Makeaa, suolaista ja kovia rasvoja syödään liikaa. Liha on ollut perinteisesti varsinkin zürichiläisille perusruokaa ja pasta pitänee paikkaansa monen lempiateriana, varsinkin lapsiperheissä. Eineksiä ja karkkeja on kaupoissa sen sijaan murto-osa siitä, mitä suomalaiset marketit tarjoavat.

Vuorilla mielellään vaeltavat ja ulkoilmasuuntautuneet sveitsiläiset ovat keskimäärin hoikkaa kansaa, mutta osa kärsii yleismaailmallisen trendin mukaisesti ylipainosta. Hälyttävänä pidetään sitä, että joka kuudes lapsi tai nuori ylipainoinen. Esi- ja alakoulussa pienokaisista suurin osa on normaalipainoisia, mutta jotain tapahtuu sen jälkeen. Ylipainoisia on yläkoulussa tuplaten alakouluun verrattuna.

Osa lähtee pitkään lukioon­ ja toiset yläkouluun noin 12-vuotiaina, jolloin ruokaa pitää alkaa etsiä itsenäisesti. Kotilounaiden luvatussa maassa se on lapsille uutta. Jos koulussa olisikin ateria tarjolla, kanttiini ei ehkä kiinnostaisi. Sen sijaan haetaan kaupungilta pizzaa tai pastaa.  Perinteinen hedelmäpiirakka, omena- tai päärynä, on myös tavallinen lounas.

 

Tyttären esikoulussa ei makeista välipaloista huolimatta ollut ylipainoisia lapsia. Asuinkuntani Zürichin kaupungin kupeessa on varakas ja suurin osa asukkaista pitkälle kouluja käyneitä. Siinä ovat ne kaksi tärkeintä seikkaa, jotka vaikuttavat lastenkin terveyteen.

Koulutetut vanhemmat pitävät huolta, että jälkeläiset ravitaan terveellisesti. Pienestä kunnastamme löytyy jalkapallo- ja leikkikenttiä, kuntorata, lenkkipolkuja metsässä ja liikuntaryhmiä. Mahdollisuuksia on valittavaksi asti ja niitä myös käytetään. Lapset myös tapaavat toisiaan useimmiten puistoissa tai urheilun parissa.

Eniten ylipainoisia lapsia on alueilla, joilla on alhainen koulutustaso. Kassavirta on pienempi ja vapaa-ajan liikuntapaikkojen valikoima myös vaatimattomampi. Kavereiden kanssa aikaa vietetään useimmiten sisällä kodeissa.

Koululaiset pitäisi silti saada ulos ja liikkumaan. Eri alueita vertailemalla onkin päätelty, että paras keino saada ylipaino kuriin olisikin lisätä leikkikenttiä ja maksuttomia urheilupaikkoja.

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .